S E U R A K U N N A N    H I S T O R I A A

 

 

GÖTEBORGIN SUOMALAISEN HELLUNTAISEURAKUNNAN 

KUUDES VUOSIKYMMEN.

                  Historiikki ajalta 8.9.2002 – 8.9.2012  Anna -Liisa Lindemanin kirjoittamana.

 

 

 

LÄHETYKSEN TYÖILLAN SYNTYVAIHEET

Ennen varsinaisten työiltojen alkua ja suunnitteluryhmän perustamista, lähetysiltojen aloittaminen oli laskettu Varma Kyllikki Virolaisen sydämelle. Hän kertoi sydämensä poltteen Leena Järviselle, joka puolestaan puhui asiasta puolisolleen, saarnaaja Mauno Järviselle.

Saarnaajana Mauno Järvinen keskusteli asiasta toisen silloisen virkaveljensä, Aulis Lehdon kanssa ja asia vietiin seurakunnan johdon käsittelyyn. Kun asia oli käsitelty vanhimmistossa ja saanut seurakunnan suostumuksen, perustettiin työn suunnittelu-ryhmä, johon pyydettiin V Kyllikin ja Leenan lisäksi Anja Kokkonen. Näin työ alkoi käynnistyä.   

LÄHETYKSEN TYÖILLAT 30 VUOTTA  12.10.2008.    Historiikki.                               Koonnut Anna-Liisa Lindeman.

###############

 

Raija ja Simo Lager palvelivat seurakuntaamme kahteen eri otteeseen. Ensin kesällä "kesäpappeina" ajalla  8.7 - 8.8.2008. Sitten Simo oli pastorina 16.10.2007 -15.4.2008  opettaen seurakuntaa rauhallisella ja "terveellä" tavalla.

Raija toimi diakonina 1.1 - 15.4.2008 välisenä aikana ja vieraili useissa kodeissa luomassa yhteyttä.

Simo ja Raija palasivat kotiseudulleen Stödeen lähelle Sundsvallia

 ````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````````

Arto Jokivuori

 

Hän  palveli seurakuntaa 1.8.2002 ja 31.3.2007 välisen ajan. Aluksi Arto toimi toisena

työntekijänä, mutta kohta hän ruokki seurakuntaa ykköspastorina ja viimeisinä vuosina hän oli

myös seurakunnan-  ja vanhemmiston puheenjohtajana. Muistamme Arton, Virpin  ja lapset Joelin,

Oton ja Alinan  seurakuntaa rakentavina ja työtä täysisydämisesti  tukevina. Etenkin Arton opettavat

saarnat ovat olleet luomassa sitä työrauhaa, joka Jokivuorien Göteborgissa aikana vallitsi. Virpi oli

innokkaasti mukana lapsityötä vetäen. Kohta kirkon pyhäkoulu saikin nimekseen "Lasten pysäkki".

Jokivuoren perheen siirtyessä Helsingin seudulle asumaan toivotamme heille siunausta ja Jumalan

johdatusta kotisuomessa.

 

 

===========================================================================

 

 

50-VUOTISHISTORIIKKI
Useiden seurakunnassa vuosikymmeniä vaikuttaneiden henkilöiden kirjoittamasta aineistosta
juhlajulkaisuksi koonnut syyskuussa vuonna 2002 Anna-Liisa Lindeman
 

SISÄLLYS:

 

Smyrnan aikaa

Järjestäytymistä

Ebenezerin aikaa

Linneakirkon aikaa

Suomalaiseksi seurakunnaksi

Helluntaikirkon aikaa

Leirityö edistyy

Second Hand

 

PIENTEN ALKUJEN PÄIVÄT

v. 1945 - 1950

Suomalaisten hengellisestä kokoustoiminnasta kirjatut ensimmäiset muistiinpanot ovat peräisin vuodelta 1945, jolloin joulukuun 15. päivä pidettiin tilaisuus Mölnlyckessä. Heti vuoden taitteessa järjestettiin ensimmäinen suurempi kokous, johon vierailevaksi puhujaksi tuli vapaakirkon pastori Aimo Huttunen Suomesta. Näihin aikoihin useita uskovia liittyi Mölnlycken Smyrnaan, joka oli silloin Göteborgin Smyrnan rukouspiiri. Toiminta alkoi kaksikielisenä. Kokouksissa oli säännöllisesti mukana ruotsalaisen seurakunnan pastori ja evankelista, jotka puhuivat suomalaisille tulkin välityksellä.

  Vuoden 1946 juhannuksena järjestettiin kolmepäiväiset, kaksikieliset kesäjuhlat, joihin osallistui yli 100 henkilöä.

Tällöin oli Suomesta juhlapuhujana Kaarlo Syväntö. Näillä juhlilla kastettiin viisi suomalaista.

  Muutaman seuraavan vuoden kokoustoiminnasta ei ole kirjallista tietoa, mutta Göteborgissa, Kungsgatanilla,

erään hammaslääkärin tarjoamissa tiloissa, pidettiin joitakin kokouksia v. 1950

Arvi ja Selma Kronsit toimesta. Kronsit vaikuttivat myös jonkin verran Mölnlyckessä.

 

KOKOUSTOIMINTA JÄRJESTÄYTYY

todennäköisesti vuosien 1950  1951 taitteessa

 

  Järjestäytynyt kokoustoiminta alkoi todennäköisesti vuosien 1950  1951 taitteessa syntyjään virolaisen

Abel Milderin johdolla. Hän oli tutustunut suomalaisiin uskoviin

Mölndalin Sionseurakunnassa, missä oli kastettu suomalainen aviopari.

  Abel Milder, Hilma Koski, Anja Riitta Häkkinen ja sukuloimaan tullut sisar Taivainen kokoontuivat rukoilemaan koteihin, kunnes kokoontumispaikaksi saatiin

K r o k s l ä t t s  P a r k g a t a n  57: n kellarikerroksessa sijainnut kerhohuone. Siellä virolainen Milder saarnasi suomeksi vähän

murtaen, mutta sydämen lämmöllä ja kyynelin. Kokouksissa lauloi

pieni lauluryhmä kitaran ja mandoliinin säestyksellä. Säännöllisessä toiminnassa oli silloin mukana alle 10 uskovaa.

  Kerhohuoneessa aloitettiin myös lapsille pyhäkoulu Anja-Riitta Häkkisen,

Irene Blomqvistin  ja  Lahja Revon johdolla.

  Jumala siunasi orastavan työn rohkaisten palvelijaansa ja pientä uskovien ryhmää Hengen sanomien kautta.

 

APUA TYÖHÖN

v. 1951

 

  Saarnatointa yksin hoidettuaan Milder alkoi väsyä ja hänelle kutsuttiin avuksi vierailevia puhujia,

kuten A l e k s i  A h o n e n  Jönköpingistä ja A k s e l i  P u k a r i  Motalasta.

  Vuosina 1951  1952 kokouksissa kävi muutaman kerran Sanaa jakamassa Boråsissa ansiotyössä ollut  saarnaaja

O t t o  P y y k k ö n e n. Kastetilaisuudessa v. 1952 hän kastoi Mölndalin Salemissa kuusi ensimmäistä, järjestäytyneen suomalaistyön ensihedelmänä uskoon tullutta. Hengen sanomissa luvattu herätys oli alkanut.

  Kerhohuone täyttyi kuulijoista. Suurin osa uskovista oli nuoria ja joukossa oli Milderien lisäksi muitakin virolaisia.

 

MÖLNDALIN JA MÖLNLYCKEN

RYHMÄT YHDISTYVÄT

v. 1952

 

  Mölnlycken uskovien ryhmän tutustuttua Milderin Mölndalin Krokslättissa aloittamaan toimintaan ja ryhmien yhdistyttyä v. 1952 työ sai lisävoimia. Yhdistyneeseen ryhmään liittyi muitakin paikkakunnalle ansiotyöhön hakeutuneita uskovia. Nyt toiminnassa oli jo n. 30 henkilöä.

  Milder sairastui ja joutui keuhkoparantolaan. Työ kuitenkin jatkui ja siitä kantoivat nyt vastuuta yhdessä

J o o n a s  U n n u k a i n e n, J o h a n n e s  K a l l i o sekä osan vuotta V e i k k o  L a u k k a n e n  ja 

H e i n o  S i r k i ä.

Paluu alkuun
 

SMYRNAN AIKAKAUSI, Parkgatan 1

6.9.1952  8.9.1963

 

 

TEPPO TELKKINEN ( 1952 - 1957 )

 

SMYRNAN SUOMALAINEN HELLUNTAIRYHMÄ

 

( Ote pöytäkirjasta n:o 1, 1. kokous )

  ”Pöytäkirja tehty suomalaisten Helluntaikristittyjen kokouksessa, Göteborgissa 6.9.1952. Puheenjohtajana toimi

Otto Pyykkönen ja kirjurina Anja Häkkinen.

 

I §

  Kokouksen tarkoituksena oli, että Krokslätin ja Mölnlycken uskovaiset yhdessä perustaisivat

S u o m a l a i s e n  H e l l u n   t a i r y h m ä n liittymällä Göteborgin Smyrna seurakuntaan varsinaisiksi

jäseniksi ( johon jo monet olivat kuuluneetkin ) ollen sen valvonnassa ja tukena; laillisesti kuin itsenäinen seurakunta.

II §

  Näin ollen sitoudumme noudattamaan kokonaisuudessa niitä voimassa olevia lakeja ja sääntöjä, jotka ovat

hyväksytty Smyrnassa.

III §

  Seurakunnan asioita hoitamaan valittiin Teppo Telkkinen, sihteeriksi Anja Häkkinen, rahaston hoitajaksi

P e k k a  J ä n i s  sekä järjestysmieheksi H e n r y  P i i r a i n e n…

1V §

  Varsinaisen rukoushuoneen puutteessa seurakunnan toiminta jatkuu toistaiseksi eri paikoissa kuten: Göteborgissa, Krokslätissa, Mölnlyckessä ja Jonseredissa.

 

 

  Perustamiskokouksessa ryhmän jäsenyyteen liittyi 13 Helluntaikristittyä.

 

  Tällöin Smyrnan saarnaajana oli H a r a l d  G u s t a f s s o n. Suomalaisilla oli hyvä yhteistyö Krokslättissa,

Mölndalin Salemseurakunnan kanssa, jolta saatiin kokoustilat. Suomalaisten suosima Gustavsbergin

asutusalue sijaitsi lähellä Salemia.

 

”SMYRNAN KELLARI”

 

  Lokakuussa v. 1952 saatiin vakituiset kokoustilat Smyrnakirkon kellarikerroksesta, missä kokoonnuttiin sunnuntaisin

ja tiistaisin, myöhemmin myös lauantaiiltaisin lähes 11 vuotta.

  Syyskuussa v. 1953 Helluntairyhmään kuului 30 jäsentä, joista lähes puolet oli inkeriläisiä. Joukossa oli myös virolaisia, jotka viihtyivät suomalaistyön parissa. Julistuksesta kantoivat päävastuun Teppo Telkkisen ohella

J a a k k o  M e i j a n e n  ja Heino Sirkiä, joka toimi myös ryhmän kuoronjohtajana. Kaikki veljet palvelivat hengellisessä työssä ansiotyönsä ohella, sillä palkattua työntekijää ei vielä silloin ollut.

 

JÄRJESTÄYTYMISTÄ

Paluu alkuun

 

( Ote pöytäkirjasta n:o 1 , kokous 3.10.1953 )

 

II §

”Esitettiin valittavaksi toimikunta käsittelemään käytännöllisiä asioita. Päätettiin valita entisen kolmen lisäksi, jotka olivat seuraavat :        T. Telkkinen, P. Jänis ja H. Piirainen, neljä uutta veljeä, seuraavat: J. Kallio, A. Milder, J. Meijanen ja

H. Sirkiä. Yllämainitut seitsemän henkilöä olemaan vastuussa kaikesta ryhmämme toiminnasta.”

 

ENSIMMÄINEN KONFERENSSI

 

  Ensimmäinen Göteborgin Smyrnan suomalaisten järjestämä konferenssi pidettiin juhannuksena v. 1954. Sananjulistuksesta vastasivat oman ryhmän työntekijä Teppo Telkkinen sekä Suomesta tulleet puhujat

M a t t i  K o p o n e n  ja  A n t t i  R o p o. Juhlilla kuoro lauloi V a l e n t i n  O r a v a n johdolla.

Smyrnan suureen kirkkosaliin oli kokoontunut n. 100 henkeä.

 

JOHTAVAT VELJET

 

  Väsynyt Telkkinen pyysi 4.9.1954 vapautusta ryhmän johtajan tehtävästä, mikä hänelle myönnettiin.

Kokouksessa 27.11.1954 häntä ehdotettiin ryhmän vanhimmaksi ja hänet myös hyväksyttiin. Samassa kokouksessa

johtokunnan puheenjohtajaksi valittiin Heino Sirkiä ja johtaviksi veljiksi Henrik Piirainen, Valentin Orava,

Pekka Jänis ja H  A i r i k a i n e n.

 

LÄHETYSSEURAN PERUSTAMINEN

 

  Lähetystyö on saanut vallata suomalaista ryhmää alusta asti. Vuoden 1954 lopulla tehtiin päätös Lähetysseuran perustamisesta. Ensimmäinen kannatettava työntekijä oli kenialainen evankelista H e z r o n  O u k o  Afrikassa ( 1955  1992 ).

 

VANHIMMISTO

 

  Kokouksessa 4.9.1955 Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän johtajaksi valittiin jälleen T Telkkinen ja vanhimmistoon V a l d e m a r    K o p a r e, P e n t t i  R e p o, Heino Sirkiä ja Johannes Kallio. Kokouksessa 24.11.1956 vanhimmistoa vahvistettiin  ottamalla mukaan veljet A l e k s a n d e r  K o p a r e  ja  A a p o V i r o l a i n e n.   Alkuaikoina vanhimmistoveljet vaihtuivat usein ja palvelivat  monesti vain lyhyitä jaksoja.

 

 

OLAVI RUNOLINNA ( 1957  1958 )   

 

  Telkkisen pyydettyä eroa tehtävästään 15.2.1957, ryhmä äänesti muutaman johtavan veljen ehdotuksesta johtajakseen Olavi Runolinnan. Smyrnan johtavien veljien pyynnöstä Telkkinen hoiti vielä suomalaisen ryhmän asioita, kunnes Runolinna astui tehtäväänsä 23.2.1957.

  Syyskuussa v. 1957 Göteborgin suomalaisia helluntaikristittyjä oli 43, mutta vuoden lopulla heitä oli jo 52.

  Yhdessä päätettiin kerätä Runolinnalle vakituisen palkan sijasta uhri kerran kuukaudessa, ryhmän omassa kokouksessa.

 

 

VEIKKO LAUKKANEN ( 1959  1961 )

 

  Olavi Runolinna oli samanaikaisesti myös Boråsin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan paimenena, joten hänen Göteborgista poissa ollessaan ryhmän juoksevia asioita hoiti Veikko Laukkanen. Saarnaajan työ kahdella paikkakunnalla kävi Runolinnalle liian raskaaksi ja hän ehdotti Smyrnan suomalaisryhmää etsimään itselleen oman työntekijän ja pyysi 13.12.1958 saada jättää tehtävät Göteborgissa seuraavan vuoden alusta. Ryhmä uskottiin nyt Veikko Laukkaselle.

APUA TYÖNTEKIJÄPULAAN

 

  Veikko Laukkasen jättäessä tehtävänsä 11.3.1961 jäi Helluntairyhmä ilman vakituista työntekijää. Vaikeuksista huolimatta toiminta kuitenkin jatkui. Kesällä tuli V i l j o  K o i v i s t o  auttamaan n. kuukaudeksi. Toiminta piristyi. Samana kesänä järjestettiin myös juhannusjuhlat, joissa oli vierailevina puhujina M a u r i  L i u k k u n e n  ja 

K a a r l o  T o i v i o. Toivio oli silloin Boråsin helluntaiseurakunnan saarnaajana ja hän kävi Göteborgissakin pitämässä raamattutunteja.

 

 

SULO SALO ( 1961  964, 1967 )

1. kokoaikainen, palkattu työntekijä

 

  Oman, vakituisen ja kokoaikaisen työntekijän saaminen ei ollut helppoa, mutta hänetkin saatiin, kun yhdessä asian puolesta rukoiltiin. Suomesta kutsuttu Sulo Salo muutti Göteborgiin Smyrnan suomalaisten keskuuteen. Salo otti paimenen tehtävän vastaan lokakuussa v. 1961 ja vielä saman vuoden loppupuolella kastettiin 11 uskoontullutta.

Nyt jäseniä oli 47. Vakituisen työntekijän puuttuminen oli verottanut laumaa.

  Vuoden 1962 aikana ryhmään muutti Suomesta jo siellä uskoontulleita, musikaalisia jäseniä,

jotka vaikuttivat lahjoillaan piristävästi kokoustoimintaan. Kuoro sai johtajakseen L a u r i  T o m m i s e n ( 1962  1967 ),

solistina toimi mm. I r i s  T a r v u d d ja säestäjiä oli useampia. Tänä aikana kuoro lauloi yhdessä boråsilaisten

kanssa levyn, jota myytiin n. 1000 kappaletta.

  Monet vierailijat, kuten Helsingin Saalemin torvisoittokunta ja useat sananjulistajat kävivät virkistämässä heimolaisiaan.

  Vuosi 1963 on kirjattu muistiin vilkkaan toiminnan aikana, jolloin koettiin pientä herätystäkin. Smyrnan Suomalaiseen Helluntairyhmään liitettiin kaiken kaikkiaan 27 henkilöä, joista monet tulivat U d d e v a l l a s t a.


 

EBENEZERIN AIKAKAUSI, Skolgatan 26

8.9.1963  6.1.1974

Paluu alkuun

 

 Ebenezer Skolgatan 26

 

  Suomalaisten keskuudessa herännyt toive suuremman rukoushuoneen saamisesta alkoi toteutua, kun ruotsalaisen Smyrnaseurakunnan taholta tuli 8.9.1963 ilahduttava ehdotus: Nyt olisi mahdollisuus vuokrata baptistien Ebenezerrukoushuone, joka sijaitsi aivan Smyrnan lähellä, Hagassa. Smyrnan suomalaisryhmä otti tilaisuudesta vaarin ja vuokrasi rukoushuoneen samana päivänä toimintaansa varten ja näin uudeksi osoitteeksi tuli Skolgatan 26.

  Joulukuussa v. 1963 Sulo Salon piti matkustaa Suomeen hänen vaimonsa sairastuttua vakavasti. Samoihin aikoihin Göteborgissa vieraillut evankelista Viljo Koivisto jäi pyynnöstä Salon sijaiseksi. Salo jätti kuitenkin tehtävänsä 2.2.1964 ja Koivisto jatkoi sitä 20.4.1964 asti. Koiviston lähdettyä hänen tilalleen tuli viideksi viikoksi R a u l  L a i n e .

 

 

JOHN SIEVÄNEN ( 1964  1966 )

2. kokoaikainen, palkattu työntekijä

 

  Saarnaaja John Sieväsen vieraillessa Göteborgissa häntä pyydettiin Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän paimeneksi.  Annettuaan myöntävän vastauksen Sievänen astui virkaansa kesäkuussa v. 1964. Tällöin ryhmässä oli 85 jäsentä.

  Göteborgissa vallinneen asuntopulan vuoksi Sieväset joutuivat asumaan Boråsissa. Kaksi seuraavaa toimintavuotta oli ryhmän rakentumisen ja kasvun aikaa. Työ laajeni ja vahvistui kaikin puolin. Löydettiin uusia evankelioimiskohteitakin. Sievänen sanoutui kuitenkin irti tehtävästään jo v. 1966 ja muutti perheineen Kanadaan .

  Käännyttiin jälleen entisen paimenen, Sulo Salon puoleen ja pyydettiin häntä uudelleen tehtävään. Hän lupautui ja saapui Göteborgiin 3.11.1966. Salon työkausi jäi kuitenkin tällä kertaa lyhyeksi ja läksiäisiä vietettiin jo 21.5.1967. Työtä hoiti kesän ajan pari vuotta aikaisemmin Göteborgiin muuttanut, Ruotsin kentän pitkäaikainen evankelista

A r v o N a t r i.


 

VEIKKO LÄHDE ( 1967  1969 )

3. kokoaikainen, palkattu työntekijä

 

  Syksyllä 16.9.1967 Smyrnan Suomalainen Helluntairyhmä sai paimenekseen kokeneen saarnaajan, Veikko Lähteen. Vuosien 1967  1968 toiminnassa tapahtui suuria muutoksia. Koettiin menetyksiäkin. Monta aktiivista, laulu ja soittotaitoista jäsentä muutti Suomeen ja Kanadaan. Siirtotodistuksia kirjoitettiin yli 20 ja jäsenmäärä

putosi 137:stä 113: sta.

 

  Menetyksistä huolimatta Herra piti laumastaan huolen. Näihin vaiheisiin saapui Jönköpingistä, vielä nykyisinkin seurakunnan uskollisena pianistina tunnettu, tarmokas K y l l i k k i  M a g d a l e e n a  W i l l g r e n  puolisonsa  A r t o n kanssa.

 

  Työ alkoi jälleen virkistyä. R a u n o  O j a l a otti jäljelle jääneen pikkukuoron johtoonsa ( 1967  1978 ). Julistettu Sana, opetus ja Pyhän Hengen aistittava läsnäolo vahvistivat jäseniä. Amerikan kutsuessa Lähde piti viimeisen kokouksensa Göteborgin Smyrnan suomalaisten paimenena 23. päivä maaliskuuta v. 1969.

 

 

EINO VÄLIPAKKA ( 1969  1978 )

4. kokoaikainen työntekijä

 

  Uutta paimenta odotellessa kantoivat työstä vastuun omat vanhimmistoveljet vierailevien puhujien tukemana.

  Ryhmä sai jälleen Suomesta uusia mieslaulajia ja näin voitiin perustaa m i e s k v a r t e t t i, jonka muodostivat

veljet T o i v o  K e t t u n e n, Rauno Ojala, T a p a n i  V a i j a  ja  K e i j o  V i i  t a n e n. 

 

  Huhtikuussa v. 1969 lähetettiin saarnaaja Eino Välipakalle vierailukutsun yhteydessä tiedustelu, voisiko hän tulla Smyrnan suomalaisten paimeneksi. Myöntävän vastauksen saatuaan ryhmäläiset toivottivat

Eino Välipakan 15.5.1969 tervetulleeksi keskuuteensa. Eino ja A i n o Välipakka sekä lapsista kaksi nuorinta,

R i i t t a  ja  R a u n o, liitettiin 1.6.1969 Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän jäsenyyteen.

  Vuosien mittaan on saatu kuulla Raunon puhtaita viulusooloja ja Riitan, monivuotisen, uskollisen säestäjän taitavaa pianonsoittoa.

  Rauno Välipakka oli ensimmäinen Ruotsissa asuva suomalainen, jonka kanssa Ristin Voitto teki äänilevyn tuottamissopimuksen v. 1975, jolloin Rauno soitti viulullaan levyn ”Sydämellä Jeesuksen”. Samana vuonna sai hänen aloitteestaan alkunsa sekä Ruotsissa että Suomen puolella tutuksi tullut laulu ja soitinyhtye S a r a s t u s , jossa soittajien ja laulajien määrä on vuosien aikana vaihdellut. Yhtye oli suurimmillaan v. 1981, jolloin se levytti ensimmäisen kerran. Toinenkin äänite tehtiin v. 1984. Mainittakoon vielä, että v. 1986 Rauno Välipakka perusti myös seurakunnan musiikkivoimat yhdistävän S u u r k u o –

r o n, joka juhlisti suurempia tilaisuuksia. Mirja Välipakka lauloi sooloja.

 

Välipakan saapumisen jälkeen Göteborgissa pidettiin suomalaisten toimesta helluntaikonferenssi 24.26.5.1969 Baptistikirkon tiloissa.

  Helluntairyhmän työ meni eteenpäin joka sektorilla. Koettiin siunauksen aikoja. Jäsenmäärä kasvoi nopeasti uskoontulleilla, uudistuneilla ja siirtotodistuksen kautta liittyneillä jäsenillä.

  V. 1970 ryhmä sai osallistua uuteen lähetysvastuuseen, kun Matti Koskelainen perheineen lähti Etiopiaan. Nuorisotyö sai virikettä. Järjestettiin nuorisopäivät omissa tiloissa. Samana vuonna aloitettiin lapsityö useammassa kaupunginosassa.

  Vuonna 1971 pyhäkoulunopettajille pidettiin omat kurssit ja sen kautta lapsityö taas laajeni.

  Ympäristötyöhön kutsuttiin v. 1972 evankelistat E i n o  S i r  k i ä  ja  T u u l a  L e p p ä m ä k i.

 

 

TOIVO VAUHKONEN ( 1972  1973 )

5. kokoaikainen työntekijä

 

  Toivo Vauhkonen tuli vähäksi aikaa toiseksi työntekijäksi. Hänen työkenttänään oli pääasiassa ympäristötyö.

Jo seuraavan vuoden syyskuussa hän muutti perheineen Södertäljeen.


 

LINNEAKIRKON AIKAKAUSI, Linnegatan 35

1.1.1974  31.3.1983

Paluu alkuun

 

Linneakirkko oli entinen Metodistikirkko. Sali oli tavattoman korkea.

Kahdet parvekkeet ja "kirkollinen" kaiku kuuluivat asiaan.

 

 Syksyllä v. 1973 tarjoutui mahdollisuus vuokrata tilavampi rukoushuone Linnegatan 35:ssä sijaitsevasta, Gileadseurakunnan

omistamasta Linneakirkosta.

 

( Ote pöytäkirjasta 6.10.1973 ):

 

  ”Linneakirkko on saatu seurakunnan käyttöön 1. pv:stä tammikuuta alkaen vuokran ollessa 1500 kr kuukaudessa, johon sisältyy lämmitys ja sähkö. Mahdollinen vuokrankorotus tapahtuu yleisten lämmityskustannusten noustessa. Keittiötä saa käyttää eri sopimuksen mukaan, josta peritään lisävuokra.

  Suullisesti seurakunta lupautui auttamaan sisustuskorjaustalkoissa, sekä lainaamaan yhdistykselle kirkkoa suurkokousten aikana, jolloin voimme pitää omat kokoukset alasalissa.”

 

  Suuren remontin jälkeen saatiin yläsalissa, 52:n portaan korkeudessa, viettää avajaisjuhlakokoukset 5.6.1.1974. Juhlapuhujana oli         V e i k k o  M a n n i n e n Suomesta.

 

  Samana vuonna saatiin vuokrata O s m o  K u u s i s e n toimesta Gileadseurakunnalta myös lasten

kesäleiripaikka H o r r e d i s t a. Ihan ensimmäinen lasten leiri pidettiin jo v. 1972, jolloin ohjaajina olivat

Osmo Kuusinen, Rauno Ojala ja Eino Sirkiä. Osmo Kuusisen jälkeen lapsityön johtoon astui

R e i n o P i t k ä n e n ( 1979  1990 ) ja hänen johdollaan leirityö jatkui monta vuotta.

 

  Seuraavan vuoden maaliskuussa evankelista R i t v a  L a j u

n e n tuli muutamaksi kuukaudeksi Göteborgiin, ympäristötyöhön. Ritvasta tuli uskollinen lähetyssaarnaaja,

jota on kannatettu ja yhä kannatetaan yhdessä Varkauden Helluntaiseurakunnan kanssa.

  Ritva siunattiin lähetystyöhön Japaniin 1.2.1976.


 

MAUNO JÄRVINEN ( 1976  1980 )

6. kokoaikainen työntekijä

 

  Välipakan työtoveruuteen, toiseksi työntekijäksi, saapui 15.12. 1976 saarnatointaan aloitteleva

M a u n o  J ä r v i n e n perheineen Katrineholmista. Järvisen tehtävänä oli lähinnä ympäristön rukousryhmien hoito, ympäristökokousten järjestäminen, kortiston hoito ja yhteydenpito Smyrnaan. L e e n a Järvinen oli suuri apu miehensä rinnalla monissa tehtävissä seurakunnan hyväksi.   Mauno Järvinen muutti Trollhättaniin saarnaajaksi 29.3.1980.

 

  Monivuotinen Smyrnan Suomalaisen Helluntairyhmän paimen, Eino Välipakka, saavutti eläkeiän ja jäi pois saarnaajan tehtävästä 15.6.1978. Hänen työkautensa Göteborgissa, päätoimisena työntekijänä kesti kunnioitettavat

9 v ja 1 kk. Paljon uudistuksia saatiin näinä vuosina aikaan työn samalla laajetessa. Kiitollisuus koetaan muistoina.

  Muutaman kuukauden kuluttua eläkkeelle jäämisestään Välipakkaa pyydettiin uudelleen mukaan vanhimmistoon

( 19781993 ) A u l i s  L e h d o n  tultua uudeksi työntekijäksi.

 

1970 LUVUN VANHIMMISTO:

 

Eino Koivula ( kuoli v. 1973 )

Eino Välipakka, ent. saarnaaja ( 1978  )

Pentti Siitonen

Oiva Marinen ( erosi v. 1975 )

Jorma Nieminen

Rauno Ojala

Pentti Pitkäniemi ( 1971  )

Toivo Kettunen ( 1977  )

Reino Pitkänen ( 1977  )

Mauno Järvinen, toinen työntekijä ( 1976   )

Aulis Lehto, uusi saarnaaja ( 1978  )

 

  Olkoon tämä nimilista kunnianosoitus veljien pitkäaikaisesta yhteistyöstä.


 

AULIS LEHTO ( 1978 -1986 )

7. kokoaikainen työntekijä

 

  Jo keväällä v. 1978 päätettiin pyytää ryhmän uudeksi työntekijäksi Aulis Lehtoa. Lehdon perheen tulojuhlaa vietettiin 12.8.1978. Jälleen kääntyi lehti suomalaistyön historiassa. Heti saavuttuaan Aulis Lehto pani tuulemaan. Oitis korjattiin kirkon akustiikka ja sähkötyöt teki talkootöinään toisten veljien avustamana sähkömies J u h a n i  L a u k k a n e n.

 

  Lähetysompeluseura eli nykyiset Lähetyksen Työillat, aloitettiin 12.10.1978 Leena Järvisen,

K y l l i k k i  V i r o l a i s e n  ja  A n j a  K o k k o s e n toimesta. Leenan jälkeen toiminnan johdossa oli

Kyllikki ( 1980  1984 ) ja myöhemmin L i i s a  L e h ik o i n e n ( 1984  1997 ). Nykyisin torstain työiltoja vetää seurakunnan emäntä        S a a r a  S u o m e l a ( 1997  ). Lähetyksen Työilloista on kirjoitettu kaksi kuvitettua päiväkirjaa, joista käy ilmi työn luonne.

 

  Samana vuonna käynnisti evankelista Arvo Natri (1978 – 1994) teetupatyön Linneakirkon katutasossa. Emäntinä olivat alkuaikoina         A u n e  A s p  ja  E l s a  L a u k k a n e n . Pian työ laajeni ja vilkkaimmillaan oli viisi teetupaa toiminnassa samanaikaisesti. Altista palveluväkeä riitti joka tuvalle.

 

  Lapsi ja nuorisotyön johdossa toiminut Osmo Kuusinen lähti syksyllä v. 1979 Ruotsin kentän suomalaisryhmiä kiertäväksi evankelistaksi. Seuraavana vuonna Osmo ja Sylvi ( paremmin Yppynä tunnettu ) Kuusinen muuttivat lapsineen Jönköpingiin.

 

  Vuonna 1979 aloitettiin myös Lähiradio Linnean lähetykset Smyrnan kautta aaltopituudella 87,9 mhz kaksi kertaa viikossa. Työn toimittajaksi ja toimitussihteeriksi valittiin T i m o  H a k k a r a i n e n . Hakkaraisen muutettua Tukholmaan lähiradiotyöstä otti vastuun Reino Pitkänen ( 1989  1999 ).

 

  V. 1980 E i j a  P i t k ä n e n valittiin lähetyskassan hoitajaksi.

Tätä tehtävää hän hoitaa vieläkin v. 2002. Eija Pitkänen oli myös pitkäaikainen lähetyskirjeenvaihtaja, mutta hän luovutti tämän tehtävän   A n n a  L i i s a  L i n d e m a n i l l e  v. 1997 .

 

  Vuosina 1980 ja 1981 kastettiin yhteensä 66 uskovaa, molempina vuosina 33 henkilöä. Suurimmillaan vuoden 1980 jäsenluku oli 299. Suomalaisen Helluntairyhmän tähänastisessa historiassa nämä edellä mainitut vuodet olivat kaikista hedelmällisimmät. Miltei joka kuukausi oli kastetilaisuus. Vanhimmistoveli Rauno Ojala toimi kastajana noin kymmenen vuoden ajan.

 

  V. 1981 Smyrnan yhdyshenkilöiksi valittiin lapsityöstä Reino Pitkänen, teetupatyöstä R a i m o  L o u h i ja muiden asioiden hoitajaksi   P e n t t i  P i t k ä n i e m i.

 

 

GÖTEBORGIN SUOMALAINEN HELLUNTAISEURAKUNTA

1.1.1982

Paluu alkuun

 

  Smyrnan Suomalaiselle Helluntairyhmälle vuosi 1981 oli historiallisesti monestakin syystä merkittävä. Suurimmaksi tapahtumaksi osoittautui kuitenkin ryhmän päätös irrottautua emoseurakunnasta ja järjestäytyä itsenäiseksi seurakunnaksi. Pitkän harkinnan jälkeen suomalaisen ryhmän yksimielinen päätös  kirjattiin 31.10.1981 asiakokouksessa, mutta virallisesti itsenäisenä seurakunta aloitti toimintansa vasta 1.1.1982. Tämä n. 300 jäsentä käsittävä uskovien yhteisö sai nimekseen Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta. Uudelleen järjestäytymisen yhteydessä jäi Smyrnaan n. 20 henkilöä.

 

 

TIMO HAKKARAINEN ( 1982  1989 )

8. kokoaikainen työntekijä

 

  Göteborgissa jo opiskeluaikanaan seurakunnassa aktiivisesti toiminut sekä Sarastuksen hyvänä kitaristina tunnetuksi tullut Timo Hakkarainen siunattiin seurakunnan toiseksi työntekijäksi 19.6.1982 omissa häissään. Kun Mauno Järvinen oli vihkinyt Timon ja Sirpan avioliittoon, sai Timo samassa tilaisuudessa seurakunnan johdolta työntekijän siunauksen. Seurakunta järjesti häät ja kahvit juotiin kertakäyttömukeista omien keittiötilojen puuttuessa.

 

  Samana vuonna 6.7.11. vietettiin seurakunnan 30vuotisjuhlaa. Työ oli laajentunut niin paljon, että alettiin kaivata suurempia tiloja. Niinpä veljet rupesivat etsimään uutta rukoushuoneeksi sopivaa rakennusta. Seurakunta tarvitsisi nyt seuraavat tilat: Kokoussalin, pyhäkoulu ja raamattukerhotilat, ruokailutilat ja studion radiotyöhön.

  Vuonna 1983 seurakunnassa oli 269 jäsentä.

 

 

HELLUNTAIKIRKON AIKA, Redbergsvägen 19

1.4.1983

Paluu alkuun 

 

  Toinen suuri ja merkittävä tapahtuma saarnaaja Aulis  Lehdon aikakaudella ajoittui vuoteen 1983, jolloin seurakunnasta tuli oman rukoushuoneen omistaja. Kauppakirjat entisen e l o k u v a t e a t t e r i  F l a m m a n i n kiinteistöstä allekirjoitettiin 31.12.1982 entisen omistajan A. B. Huvudstadin konttorissa, Göteborgissa. Uusi rukoushuone oli kulttuurirakennus. Osoitteeksi tuli nyt Redbergsvägen 19. Liikenneyhteydet eri puolille kaupunkia olivat hyvät.

  Flammanin yläkerrassa oli asunut vuosikymmeniä Ternebrinkin perhe ja vanhukset saivat jäädä asuntoonsa vuokralaisina.

  Heti tammikuun alussa v. 1983 alkoi Helluntaikirkon sisätilojen purkutyö, mikä kävi yllättävän nopeasti. Sitten alkoi rakennusvaihe.

  Oman rukoushuoneen hankkiminen sisälsi paljon työtä ja vaivaa. Työn onnistumiseen nähden olivat avainasemassa omat työntekijät, Aulis Lehto ja Timo Hakkarainen, jotka hyvänä parivaljakkona menivät virastosta toiseen asioita hoidellen. Timo oli hyvä tulkki ja Auliksella oli luja usko. Esimerkkinä siitä seuraava tilanne:

  Rahaasioista puheen ollen Aulis tuumasi: ”Se on vain järjestelykysymys.”

  Kaikkia seurakuntalaisia tarvittiin työssä ja kaitsijat olivat laumalle vaivannäössä hyvänä esimerkkinä. Yhteistyö luo aina yhteyttä.

 

  Kirkon sisustuksen ja rakenteet suunnitteli arkkitehti I n g v a r  S u n e s o n . Synkännäköisestä salista saatiin maalaamalla kaunis ja valoisa. Suomalaisille ominainen koivu pääsi oikeuksiinsa ja alttariseinällä puhuttelee vieläkin tuohipeitteinen risti.

  Vihdoin 24.4.1983 koitti suuri juhlahetki. Kutsuvieraita saapui kaukaa ja läheltä suomalaisten oman Helluntaikirkon vihkiäisiin. Upeana kaikui laulu ”On riemu, kun saan tulla Sun, Herra, temppeliis!”

 

  Kolmaskin suuri, historiallinen muutos tapahtui seurakunnan puitteissa, kun saman vuoden lokakuussa

seurakunnan kirjanpito ja rahaasioissa siirryttiin tietokonekäsittelyyn. T i l i t o i m i s t o  N i i l o  M a l i l a

otti huostaansa tiliasiat, joita ennen hoiti uskollisesti A n n i  V a i j a.

Seurakunnan peruskassaa hoitaa nykyisin  myös seurakunnan sihteerinä toimiva  M a r k k u  W i v o l i n ( 1998  ).

 

  Eläkeläispiiri aloitti toimintansa v. 1985  P e n t t i  S i i t o s e n johdolla.

Hyvänä tukena työssä on ollut Rauno Ojala.

 

  Mittavan, 8vuotisen työjakson jälkeen Aulis Lehto palasi perheineen Suomeen. Hän jätti jäljen, joka muistuttaa hänen menneestä työkaudestaan jatkuvasti niitä, jotka elivät hetkissä mukana.

 

  Vaiherikkaiden yhteistyövuosien ja hyvin suoritetun palvelustyönsä jälkeen Timo Hakkarainen muutti

Joulukuun 15. päivä v. 1989 Sirpan ja kahden lapsensa kanssa Tukholmaan.

 

 

LEEVI HAIKONEN ( 1987  1990 )

9. kokoaikainen työntekijä

 

  Elokuun lopulla v. 1987 seurakunta toivotti tervetulleeksi Amerikasta kotiutuneen saarnaaja Leevi Haikosen perheineen. Kahden ja puolen vuoden aikana, suuren rakennusurakan jälkeen, voitiin taas rauhoittua ja rakentua sisäisesti rikkaan ja hoitavan Sanan kuulossa. Sisaret saivat V u o k o s t a keittiöapua ja lähetyksen työillat kätevän käsityöihmisen sekä seurakunta uuden äitihahmon.

  Haikosten läksiäisiä vietettin 25.3.1990.

 

 

MARKKU KYLMÄAHO ( 1989  1993 )

10. kokoaikainen työntekijä

 

  Markku Kylmäaho saapui perheineen Hakkaraisten muuttopäivänä 15.12.1989 ja ehti olla vain vähän aikaa Leevi Haikosen työtoverina. Hänen tehtävänään oli pääasiassa koulutyö Göteborgissa, ympäristötyötä suomalaisten keskuudessa, nuorisotyö seurakunnassa ja kerran kuukaudessa vapaaviikko koulutyössä Ruotsin kentällä. Erityisesti koulu ja nuorisotyössä Markku oli mies paikallaan. M e r v i auttoi kokouksissa laulaen ja säestäen.

  Markku kävi myös vihkikurssin v. 1990 ja sai näin valtuudet vihkiä laillisesti pareja avioliittoon, mikä ei ollut vielä kovin yleistä helluntaiseurakunnissa.

  Kylmäaho oli vielä uskossaan nuori seurakunnan kaitsijaksi, joten hän sai isähahmoja rinnalleen opetustyöhön. Markku oli työyhteydessä Leevi Haikosen, T a u n o  R a n t a l a n ja K a u k o  H o s t i k a n kanssa jonkun aikaa, kunnes muutti perheineen työntekijäksi Örebrohun v. 1993.

  Seurakunnan kirjanmyyntikin sai uutta puhtia, kun sitä hoitamaan valittiin K a u k o  A l h o ( 1990  1997 ).

 

LEIRITYÖ EDISTYY

 

  Vuonna 1990 perustettiin L ä n s i  R u o t s i n  L e i r i l ä h e  t y s yhdessä Boråsin, Trollhättanin ja Göteborgin kesken. Yhdistykseen voi liittyä helluntaiseurakuntiin kuuluvat, yksittäiset jäsenet. ( Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta ei kokonaisuudessaan kuulu yhdistykseen. ) Yhdistyksen tarkoituksena oli palvella lapsia, nuoria ja eläkeläisiä leiritoiminnassa ja  sopivan leiripaikan hankinnassa.

  Vuotta myöhemmin yhdistys osti G r ä f s n ä s i n  L e i r i k y l ä n Antenjärven rannalta.

 

 

TAUNO RANTALA ( 1990  1992 )

11. kokoaikainen työntekijä

 

  Syksyllä v. 1990 saapui T a u n o  R a n t a l a Markku Kylmäahon työtoveriksi. Rauhallisena ja sävyisänä Rantala julisti armollista Sanaa. Hän liikkui usein puhuessaan Pyhän Hengen alueilla.

  Rantala sai tehtäväkseen järjestää seurakunnan kanssa v. 1992 konferenssin Göteborgiin. Helluntain juhla sai nimekseen T u

l i k o n f e r e n s s i ja tunnukseksi valmistettiin ”liekehtivä tuli”.

  Suomesta oli tullut ennen juhlien alkua A n t t i  S a i n i o n  ja

L a u r i  J a k k i l a n johdolla Keravan vankilaryhmä evankelioimaan Göteborgia. Ryhmäläiset lauloivat ja todistelivat myös konferenssissa. Juhlapuhujana oli M a t t i  V u o r i n e n.

  Lundbyn koulun juhlasalissa lauloi yhdistetty konferenssikuoro Rauno Välipakan johdolla sekä nuorten kuoro. Lapsilla oli oma konferenssi toisessa salissa ja yhteinen lastentapahtuma juhlasalissa. Tapahtumassa näyttämöllä oli suuri kuutiopalapeli ja opetuksen ytimenä oli perustuksen tärkeys. Ohjelman suunnittelivat

A n n e l i  K u m p u l a  ja  A n n e  A u v i n e n. Lapsikuoro lauloi reippaasti M e r j a  W i v o l i n i n johdolla. Juhlan juonsi lapsityönvetäjä Anna-Liisa Lindeman. Nykyisin lapsityön johdossa on

U l l a  M a i j a  H e l i s t e n  K o p o n e n ( 1993  ).

  Saman vuoden syyskuussa ( 1992 ) seurakunta vietti myös 40vuotisjuhlaansa. Juhlakuukauden viimeisenä päivänä Tauno ja K a a r i n a  Rantala palasivat takaisin Suomeen.

 

 

KAUKO HOSTIKKA ( 1993 )

Tilapäisapu

 

  Markku Kylmäahon jäätyä jälleen ilman työtoveria, kutsuttiin työhön avuksi kokenut, jo eläkkeellä oleva sananjulistaja Kauko Hostikka Tampereelta. Hostikka piti raamattutunteja ja oli puolisonsa S i g n e n kanssa suureksi avuksi mm. sielunhoitotyössä. Hostikat olivat Göteborgissa pariin otteeseen lyhyempiä jaksoja.

  Kun Markku Kylmäaho jätti tehtävänsä 1.7.1993, Kauko Hostikka palasi jälleen vähän aikaa Suomessa oltuaan muutamaksi viikoksi Göteborgiin. Isähahmo oli tarpeen.

 

 

JORMA UIMONEN ( 1993  1996 )

12. kokoaikainen työntekijä

 

  Aikaisemmin Espanjassa turistityössä toimineet Jorma ja L e e n a  Uimonen saapuivat lapsineen Göteborgiin syyskuun alussa v. 1993.

  Heti alkuun Jorma halusi tutustua seurakuntalaisiin henkilökohtaisesti ja kävi heitä tapaamassa.

  Uimonen toimi työntekijäkaudellaan ilman vakinaista työtoveria. Pianistin puuttuessa säestyksessä auttoi kitaransoittotaito.

  Leena opetti kielitaitoisena opinhaluisille englantia ja espanjaa.

 

 

SECOND HAND, kirpputorikahvila  

Paluu alkuun

 

  Rukoushuoneen alakerran tilat oli vuokrattu vaatetusalan käyttöön vuoden 1993 loppuun asti. Kun vaikeuksiin joutunut yrittäjä lopulta luopui tiloista, ne kunnostettiin seurakunnan omiin tarpeisiin. Kolmen kuukauden remontin jälkeen avattiin hyvin suosituksi tullut S e c o n d  H a n d, kirpputori–kahvila, joka on avoinna yleisölle lauantaisin klo 1014. Ensimmäisen kerran ”kirppis” oli auki 26.3.1994. Alussa sen toiminnasta vastasivat

A n n e  ja  V i h t o r i  V i r o l a i n e n ( 1994  1996 ), jatkossa P a a v o  T a h v a n a i n e n ( 1996  ) ja

Pentti Pitkäniemi ( 1997  ).

  Osa vapautuneista tiloista varattiin lapsi ja varhaisnuorisotyölle.

 

  Syksyllä 21.9.1993 lopetettiin sunnuntai-illan herätyskokoukset kirkolla.

  Seurakuntaa oli kohdannut jälleen taitavien musiikkivoimien kato ja oli turvauduttava reserveihin.

E r j a  T i a i s e s t a tuli Pikkukuoron johtaja (1994  1996 ) ja Anna-Liisa Lindeman alkoi harjoitella yhteislaulujen säestystä jatkaen edelleen tarpeen mukaan. Johtajan puuttuessa kuoro lauloi Kyllikki Willgrenin säestyksen johdolla.

 

  Vuonna 1994 Göteborgin Suomalainen Helluntaiseurakunta avasi ovensa latinalaisamerikkalaiselle työlle. Chileläiset halusivat vuokrata Helluntaikirkon tiloja omiin kokouksiinsa ( 1994  1997 ).

 

  Muutaman toimintavuoden jälkeen Uimoset muuttivat Suomeen v. 1996. Jälleen etsittiin uutta työntekijää.

 

 

EINO SIRKIÄ      8.1.1997 - 12.6.2003

13. kokoaikainen työntekijä

 

  Göteborgissa jo aikaisemmin evankelistana toiminutta Eino Sirkiää, Hämeenlinnasta, oli pyydetty uudeksi työntekijäksi. Hän tuli loppiaisena vuoden 1997 nuorisopäiville ja jäi puoleksi vuodeksi yksin Göteborgiin. Hänen vaimonsa, Göteborgissa syntynyt I n g r i d, tuli vasta syksyllä, jolloin vietimme tervetulojuhlaa. Seurakunta sai taas kuulla hyviä saarnoja kokouksissa.

 

  Eino Sirkiän tulovuonna vietettiin niin sanotut ”velkakirjojen polttarit” eli iloittiin siitä, että Helluntaikirkko oli nyt maksettu.  Aulis Lehto ja Timo Hakkarainen kutsuttiin iloon mukaan. Jälleen kerran he pukeutuivat rakennusmiehen haalareihin ja hymyilivät tyytyväisinä urakkansa loppuun saattamista.

 

 Syksyllä v. 1999 Eino Sirkiä teki lankonsa Valdemar Koparen  kanssa kahden viikon matkan Venäjälle. He kävivät mm. Rasanin vankilassa, lahjoittivat lääkkeitä sairaalaan, ja jakoivat ruoka ym. avustusta vangeille evankeliumin kera.

Suuri osa lahjoitusrahoista tuli Lähetyksen Työilloista.

 

 TV-työ pääsi käyntiin. Kun Suomesta tuotetut Hyvän Sanoman Kanavaohjelmat loppuivat v. 1998, aloitettiin omien ohjelmien teko. Ensin tuotannosta vastasivat Eino ja Ingrid Sirkiä, mutta nykyisin Öppna Kanalenohjelmista vastaavat

M a t t i  ja E i l a  P ä r s s i n e n ( 2000  ).

 

  Ingrid Sirkiä alkoi harjoituttaa lapsikuoroa ja sen lisäksi vielä seurakuntakuoroa J o h a n n a  K o p a r e n kanssa. Johanna, joka on myös suosittu soololaulaja, on nyt myös seurakuntakuoron johtaja. Säestäjänä toimii myös solistina tunnettu H a n n e le  S i i t o n e n. Äänentoistolaitteita on jo usean vuoden ajan hoidellut

K y ö s t i  B e r g m a n  ja  T a p a n i  V a i j a .

 

  

Evankelioimisen on joka tapauksessa jatkuttava ja siksi perustettiin

I s k u r y h m ä  V i r p i  A n d e r s s o n i n toimesta. Ryhmä sai seurakunnan siunauksen v. 2000.

Kohteina ovat olleet mm. pienemmät uskovien ryhmät, joita on tuettu evankelioimisen muodossa,

seurakunnasta ulospäin suuntautuva työ ja Oslon vastaalkanut suomalainen kokoustoiminta.

Ryhmä laulaa kitaroiden säestyksellä.


 

MARKKU LEHTIMÄKI ( 1.2.2001  1.8.2001 )

Vanhimmistoveli Markku Lehtimäki valittiin seurakunnan äänestyksellä tehtävään ja hän otti ansiotyöstään 50 % virkavapaata puoleksi vuodeksi. Toista työntekijää odotellessa vanhimmistoveljet ovat yhdessä vieneet seurakuntaa eteenpäin.

 

Markku Lehtimäki sai Arvo Natrin jälkeen periä myös teetupatyön vastuunkantajan osan ( 1994  ).

 

Teetupatyön johtokunta:

Markku Lehtimäki ( puheenjohtaja )

K y ö s t i  H e p o h a r j u

Juhani Laukkanen

H e i m o  L i n d e m a n ( kassanhoitaja ).

 

 

 

NYKYINEN VANHIMMISTO v. 2002

 

Markku Lehtimäki ( alkaen 1991  ), puheenjohtaja ( 2000 )

Reino Pitkänen ( alkaen 1977 ), puheenjohtaja ( 1990-1996 )

Juhani Laukkanen ( alkaen 1991  )

Heimo Lindeman ( alkaen 1994  )

Matti Pärssinen ( alkaen1995  )

 

Vanhemmistossa palvelleita:

Tauno Suomela (alkaen 1985).

Ilmari Ylijärvi (alkaen 1985). Muutanut Eskilstuunaan.

 

Seurakunnan sihreerinä on palvellut vuodesta 1998 lähtien Markku Vivolin.

 

  Jälleen etsittiin uutta työntekijää, joka jaksaisi paneutua myös nuorten asioihin. Päätoimisen työntekijän puuttuminen seurakunnan keskeltä verottaa heikompia jäseniä. Kaikki eivät jaksa kulkea joukon mukana. Jos ei ole vielä oppinut syömään itse, on vaikea pysyä hengissä ilman ruokkijaa.

 

  Näin 50vuotisjuhlan alla elämme toivossa, sillä toinen työntekijä on jo löytynyt ja odottelemme hänen saapumistaan vartiopaikalleen. Tervetuloa Göteborgiin A r t o , V i r p i, J o o e l, O t t o  ja  A l i n a  J o k i v u o r i !

 

 

  KUNNIAMAININTA sisarille Ester Styf, Hanna Laukkanen, Sylvi Nieminen, Ella Siitonen ja Kaarina Andersen, jotka ovat monin tavoin palvelleet seurakuntaa vuosikymmenien aikana.

  Kaikki emännät, siivoojat ym. seurakunnan taloudenhoitajat, ilman teitä olisivat vuosikymmenien juhlat jääneet pitämättä.

 

  Seurakuntalainen, vaikka nimeäsi ei löydy tästä kirjasesta, niin taivaassa Sinut on huomioitu. Kiitos osuudestasi seurakunnan hyväksi.

 Paluu alkuun

 

Suokoon suuri Jumala

runsaat siunauksen

ja virvoituksen sateet 50vuotiaan

Göteborgin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan ylle

ja varjelkoon omansa Jeesuksen

sovintoveren suojassa.