K U U K A U D E N    S A N A                    Uskontunnustus

 

Marin Joulu.

Seitsemän vuotias Mari katseli ikkunasta joulupäivän aamuna, kun lumi hiljaa leijaili ulkona maahan. Äiti oli kuollut muutama kuukausi sitten ja isä oli juuri saanut työstä ennen joulua tiedon, että työpaikalla vähennetään työmiehiä, joista hän olisi yksi.

Marin mietteet palasivat joulu aattoon. Joulua varten koristeltu koti oli ilman äitiä aika tyhjä. Isä kertoi aattoaamuna että tänä vuonna joulu tulee olemaan hyvin erilainen. Ei ole äidin tekemiä jouluruokia, eikä rahan puutteen takia voitu ostaa joululahjojakaan niin kuin muina vuosina.

Jouluaaton päivällinen oli kuitenkin Marin mielestä lämmin ja kodikas. Isä luki jouluevankeliumin pöydässä aterialla oltaessa ja kiitti Jumalaa, kun hän lähetti Jeesuksen maanpäälle meitä kaikkia ihmisiä varten. Se ihmetytti vieläkin Maria, kun eräs täti soitti illalla ovikelloa ja toi tuoksuvia jouluruokia heille jouluaaton iloksi. Nyt joulu sai ihan toisen tunnelman, kun jouluruuat tuoksuivat niin kuin aina ennenkin.

Seuraavana päivänä heijaili hiljalleen lunta. Näytti siltä kuin luontokin halusi pukeutua valkeaan viittaan joulun kunniaksi.

Ikkunasta katsellessaan Mari kysyi isältä, syntyikö Jeesus todella jouluna ? Isä vastasi, että kyllä joulua vietetään Jeesuksen syntymän vuoksi. Mari kysyi vielä isältä:” Missä Jeesus syntyi ?” Isä selitti, että Raamatun mukaan Israelissa Beetlehemin kaupungissa, mutta tallissa kylläkin, kun majatalot olivat täynnä ihmisiä. Vielä Mari kyseli miksi Jumala lähetti Jeesus vauvan maailmaan?  Isä oli tovin hiljaa ja vastasi sitten:” Sinua ja minua varten Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, ja hän haluaisi, että ihmiset eläisivät lähellä häntä.” ” Miten se on mahdollista?”  tiukkasi Mari isältään. Isä hieroi leukaansa ja sanoi:” Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle, niin Jeesus tulee sydämeen asumaan.”

Mari katseli lumihiutaleita ikkunasta ja oli ihan hiljaa. Mutta kohta hän sanoi isälleen: ”Minäkin haluan, että Jeesus tulee asumaan minun sydämeeni”. Isä otti Raamatun ja luki Johanneksen evankeliumista: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen”. Me voidaan nyt rukoilla ja pyytää, että Jeesus tulee sinun sydämeesi asumaan tänä joulupäivänä tässä ja nyt.

Isä meni tyttärensä viereen ja molemmat ristivät kätensä. Isä rukoili ”Kiitos Jeesus, että sinä näet Marin sydämeen ja tulet sinne asumaan. Mari haluaa, että sinä Jeesus kuulet tämän rukouksen ja annat ilon ja rauhan tässä ja nyt. Aamen.”

Mari kiljaisi ilosta:”Kyllä joulu on ihana !  Nyt Jeesus on tullut asumaan minun sydämeeni. Voi kun äiti olisi nyt täällä,- hänkin olisi iloinen !

Ovikello soi ja katkaisi ihanan hetken. Naapurin poika Nils tuli ovelle, ja kysyi voisiko Mari tulla ulos kelkkamäkeen. Nils näytti saamaansa joululahja pulkkaa. Mari lähti

ulos ja hänestä tuntui niin hyvältä. Jeesus on todella Joulun Herra ja kävi meillä juuri tänään.

 

Hyvää joukukuuta ja joulun aikaa tänäkin vuonna.

Reino Pitkänen

 

Jouluevankeliumi.

Luuk. 2:1 Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 
2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 
3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 
4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 
5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 
6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 
7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 
8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 
9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 
10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 
11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 
12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 
13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 
14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 
15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". 
16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 
17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 
18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 
19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 

 

Marraskuu 

Vajaa kymmenen vuotta sitten kun muutimme tänne Ruotsiin Göteborgin kaupunkiin, kaikki näytti oudolta ja erilaiselta. Ensimmäisiä kertoja ajaessamme kotiimme ihmetellen olemmeko  me jossain lähetyskentällä kun väki on niin monenkirjavaa. Tavallaan olemmekin. Vaikka asumme vieraalla maalla  kuitenkin kohteemme on ensisijaisesti suomalaiset. Suomalaisten lukuisa joukko tarvitsee evankeliumia ja miksei siinä ohessa myöskin toisten maiden kansalaiset. Evankeliumin ilosanoma kuuluu koko luomakunnalle. 

Suomalaisella helluntaiseurakunnalla on haastava tehtävä, sillä ensisijaisesti suomenkieltä puhuvien joukko alkaa ikääntyä ja kärsiä monenlaisista sairauksista. Kokoontuminen kirkon tilaisuuksiin  jää vuosi vuodelta vähemmälle, kun tulee esteitä liikkumiselle. Kaikista esteistä ja vaikeuksista huolimatta usko Jumalaan luo dynaamista voimaa tehdä tätä työtä. Tiedämme että meidän Herramme ja Vapahtajamme ei väsy eikä näänny, ei nuku eikä torku. Hän on aina sama, eilen tänään ja huomenna. Hänen voimavaransa ovat ehtymättömät. Siksi luottamus Jumalaan antaa voimaa jokaiselle uskovalle kulkea tätä ajallista matkaa, kohti iankaikkista elämää. 

Jeesuksen kohtaaminen synnyttää ensirakkauden. Se on liikkeellepaneva voima elämässämme. Me emme voi olla kertomatta toisille tätä totuutta Jeesus tuli jokaista ihmistä varten. Hän tuli tuomaan toivon pimeyden ja synnin keskelle. Tämä takaa, että kaikille avautuu mahdollisuus kerran asua niissä huoneissa, joita Jeesus meni valmistamaan. Kuinka on tuon rakkauden laita. Roihuaako se yhä sinun rinnassasi? Jos rakkaus pääsee laimenemaan niin tilalle tulee kyynisyyttä ja kovuutta. Tuossa tilanteessa epäusko tai heikkouskoisuus pääsee puhaltelemaan sydämen maaperään ja toivorikkaan elämän tilalle alkaa kertyä epäilyksen pilviä. 

Saarnaajan kirjassa puhutaan siitä että kaikelle on määrätty aika. Nyt on tullut se hetki jolloin tähyilemme Göteborgin suomalaiseen työhön uutta pastoria.

Ikäkertymä kohdallani on tullut siihen hetkeen, jolloin on aika vapautua ansiotyön valjaista ja siirtyä vapaampaan työmuotoon. Hengellinen työ, evankeliumin ilosanoman vieminen on etuoikeus ja siihen ei ole olemassa minkäänlaisia ikärajoituksia. On todella ollut ilo nähdä aktiivisuus suomalaisten keskellä täällä Ruotsissa. 

Työtä on tehty ja vaivaa nähty. On kylvetty siementä vuosikymmenien saatossa ja ajallaan korjataan satoa. Kaikki tämä on yksin Jumalan käsissä. Me ihmisinä haluaisimme tietenkin muuttaa ystävämme uskomaan Jumalan iankaikkinen Sana, mutta se on Korkeammissa käsissä. Kun aika on tapahtuu uudestisyntymisen ihme siinäkin ystävässä jonka puolesta on kauan rukoiltu. Älkäämme hellittäkö ja lannistuko. Rukous on asia joka toimii koko ihmisen elämän ajan. 

Profeetta Haggai kirjoittaa, että sen liiton sana, jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä, ja minun Henkeni pysyy teidän keskellänne. Älkää peljätkö.
Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat..  
Kenelle tämä on mahdollista? Meidän Isällemme, Kaikkivaltiaalle Herralle! Iloitse sinä Jeesuksen oma, sinä olet valittu tekemään Jumalan tahdon mukaisia tekoja. 

Heikki Virtanen

Göteborgin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan pastori 15.4.2008-30.11.2017 (Siirtyy eäkkelle)

 

PS. 23: 2-3

(Raamattu Kansalle 2012 )

Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden.

 

LOKAKUU

 

ULKOPUOLELLAKO PAREMPAA?

Syksy on tullut sateineen ja pian on väriloiston aika.

Täällä Göteborgin laidalla, lähellä luontoa, saa elää jotenkin voimakkaammin tämän vuodenajan muutoksen kuin keskikaupungilla.

 

Jo alkukesästä asti olen saanut tarkkailla lampaiden ja karitsoiden kasvua ja käyttäytymistä. Kun sain pienen ja kätevän kameran, otin silloin tällöin tilannekuvia noista ystävistäni ja niitä saan katsella silloinkin, kun nämä villaiset ystäväni ovat kylmältä suojassa.

Monesti sanotaan, että aidan toisella puolella ruoho on makeampaa. Sitä mieltä monet lampaatkin ovat ja nokkosetkin kelpaavat. Vaikka kuinka rautalanka kurkkua painaa, niin pää vaan työntyy ulommas ja ulommas omalta laitumelta. Tätä olen muun muassa tarkkaillut ja todennut, että yksilöitä ne ovat, jotka ulkopuolelta yrittävät etsiä parempaa ruohoa, kun sitä samaa on ihan lampaan takanakin. Ahmijan värillä ei ole väliä, samoja kurkotuksia tekevät vaaleat ja tummat. Otin niistä muutamista kuvan ja ihmettelin, miksi pitää syödä niin vaikeasti.

 

Toisena päivänä lähdin etsimään osaansa tyytyväisiä karitsoita ja lampaita. Kyllä ne osasivat nauttia olostaan ihan aitauksen sisällä. Kun aurinko paistoi kauniisti, niin oikein kasvoista näkyi niiden levollisuus ja hyvä olo. Jos tuli liian kuuma, niin lauma kokoontui varjoon suuren puun suojaan ja kaikki lepäsivät yhdessä.

 

En onnistunut vangitsemaan tuota autuasta katsetta kuin sielun silmin, mutta pää nousi joskus valoa kohti ja silmät olivat suljettuna, ihan niin kuin autuaat, rukoilevat ihmiset!

Niin. Sieltä rukouksen maailmasta se autuas olo tulee! Jumalan läheisyydessä pysymisestä, luottamuksesta Jumalaan kaiken keskellä. Usko on luottamista.

 

Nousee mieleen laulun sanoja, jotka Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut: 

Minä uskon, vaikk´ en näe tietä halki pimeän…

Minä uskon, vaikka itku tänään silmät sumentaa…

Minä uskon, vaikka joudun yksin yöhön synkimpään…

Minä uskon, vaikk´ en lainkaan tunne kasvojasi nyt. Ota käsiisi, oi, Herra, tämä usko järkkynyt.

Kenen turviin voisin mennä? Kenen kanssa kaiken jaan?

Jatkan vielä pienellä kehoituksella kuin vastaukseksi sinulle, joka kyselet  tuota viimeistä kysymystä.

Jeesuksen puoleen voit sydämessäsi kääntyä ja ihan siinä, missä nyt olet.

 

Ei tarvitse kurkotella vieraita laitumia, sillä vihreille niityille Hän vie lepäämään.

Pysy vain lauman keskellä, niin Paimen on aina lähellä, kun apua tarvitset.

 

Sinua siunaten ja kaunista syksyä odottaen

Anna-Liisa Lindeman

 

 

Syyskuu 

On varsin yleistä, että  annetaan arvio eletystä aikakaudesta. On vaikeaa ennustaa, mitä tuleman pitää, mutta jälkeenpäin se on tarkalleen mahdollista. Eletty kesä on historiassa. Taakse jäänyt elämä on myöskin jo mennyttä.  Kuitenkin meille jää kokemuksia, jotka halutaan nostaa esille, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Jokatapauksessa mennyt kesä taisi olla viileä monenkin mielestä. 

Tapahtuneet hyvät kokemukset ovat niitä, joihin palaamme mieluummin. Kaikilla elämän tilanteilla on vaikutuksensa, joista voimme nauttia tai ottaa opiksi. Ihminen kaipaa vuorovaikutusta, joten paikallaan tallaaminen ei ole kovin mielekästä. Joskus mennää kuitenkin liian kovaa ja toisinaan jämähdetään paikalleen. Näillä kaikilla on oma merkityksensä. Etenkin kun on kysymys Jeesukseen turvaavasta ihmisestä. Hänellä on ulottuvuus, josta saa apua ja voimaa kaikkiin tilanteisiin. Raamatussa sanotaan, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Rm.8:28 

Kun luonnon kiertokulku on kääntynyt syksyä kohti, se kertoo meille sateista ja hyytävien tuulien saapumisesta. Elämän syksyä elävät ihmiset ovat kokeneet jo monien vuosien aikana näiden virtausten vaikutuksia. Joskus voi mieli olla matalalla,  mutta kaiken keskellä katse tulee suunnata sinne, mistä apu tulee. Raamatun rohkaisu onkin, että apu tulee ylhäältä. Oletko ajatellut syvemmin, että Jumala on aina tietoinen tilanteistamme. Hän ei Sanan mukaan nuku eikä torku.

Kun kerrot hänelle huolesi, ei sinulle vastaa automaatti. Sinun ei tarvitse valita 1 tai 2 halutessasi kertoa mikä on tarpeesi, vaan saat kertoa suoralla linjalla Kaikkivaltiaalle huolesi. 

Kuuleeko Jumala minua? Vastaako hän tällaiselle tavalliselle kulkijalle? Sanon kokemuksesta vastauksena, että kyllä. Hän kuulee avunpyynnöt, eikä työnnä luotaan epäonnistunutta matkaajaa. Jeesus sanoo, että sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh.6:37

Kutsumme sinua mukaan tilaisuuksiimme. Avoimet ovet tilaisuudet ovat joka kuukauden toinen lauantai. Lähetyksen päiväpiiri on joka keskiviikko ja sunnuntaisin Jumalanpalvelukset. Kaikki tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Tule kokemaan kodin ilmapiiri ja Jumalan länäolo, jossa Jeesus haluaa sinua auttaa ja tukea. Lähde rohkeasti liikkeelle, sillä todellinen apu tulee ylhäältä.

Heikki Virtanen

 

 

ELOKUU 

Kesälomakausi alkaa kääntyä taka-alalle. Yhä useammat ovat tilanteessa jossa taas koittaa perinteinen arki. Lomailuaikana tulisikin harrastaa erilaisia asioita, jotka poikkeavat normaalista ajankäytöstä. Matkustelu ja rentouttavat asiat,  lukeminen ja luonnossa viihtyminen ovat omiaan tuomaan mielihyvää tavanomaisen työelämän vastikkeeksi. Kirjojen lukeminen on verrattain hyvä ja tasapainottava asia. 

Raamattu on tietysti kirjojen kirja. Sen rinnalla on hyviä hengellisiä kirjoja, joissa kerrotaan paljon mielenkiintoisista tapahtumista ympäri maailmaa. Monet lähetystyössä ahertavat ovat tuoneet kirjojen välityksellä kaikkien tietoisuuteen vaikuttavia asioita, mitä on tapahtunut eripuolilla maailmaa. Luin loman aikana erästä kirjaa jossa kerrottiin Pohjois-Koreassa tapahtuvasta työtä.

On kansoja jotka kieltävät Jumalasta puhumisen ja toisissa sallitaan tietyin rajoittein. Täällä Skandinaviassa ei vielä ole kieltoa kertoa Jeesuksesta. Meidän kaikkien on hyvä tutustua ja saada  selvää kuvaa eri kansakuntien elämästä ja heidän mahdollisesta tavoittamisestaan. 

Jumalan ilmoitus oman Poikansa pelastavasta armosta kuuluu kaikille. Kirjoitettu sana on elävä todiste sielläkin missä ei ole mahdollisuutta kokoontua puhetilaisuuksiin tai keskustella ilman valvovia katseita. Nykytekniikalla saavutetaan kansoja nopealla tahdilla. Kaikkialla missä ollaan kosketuksessa Jumalan elävän sanan kanssa, jää lähtemätön jälki sydämeen. Niinkuin lukemassani kirjassa todettiin että Pohjois-Koreassakin  protestanttikirkon jumalanpalveluksissa  lauletaan ja   luetaan Raamattua niinkuin meilläkin ja yleisö yhtyy kauniisiin hengellisiin lauluihin. Herää kysymys ovatko he vain töissä siellä ja yhdistääkö sama usko meitä ja palvelevatko he samaa Jumalaa kuin me, toteaa lähetti heistä. Voimme jättää pääpainon siihen, että Jumalan Sana jää tekemään työtään heidän sydämiinsä. 

Rukoillaan koti- sekä asuinmaamme, että maailman rauhan puolesta. Rukoillaan, että Jumalan Sana saa yhä levitä ympärillämme olevissa maissa. . Rukoillaan että ihmisten sydämien ovet avautuvat Jeesukselle. Vielä on aika kylvää, vielä on aika niittää. Kansakuntien tavoittaminen Jumalan Sanalla on vielä kesken.  Johannes kirjoittaa rohkaisun sanat meille jokaiselle.

Joh. 4:36  Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.  

Heikki Virtanen

 

HEINÄKUU 

Juhannus on juuri ohitettu ja siiryimme heinäkuuhun. Syvä vihreys on kaikkialla ja osa kukistakin on jo kukkinut tältä vuodelta. Valoisin aika on parhaillaan menossa, mutta kuitenkin päivät alkavat hiljalleen lyhentyä. Luonto kiertää omaa kulkuaan uskollisesti. 

Kesälomat ovat pääosin parhaillaan menossa. Rentoutuminen on kaiken a ja o. Ennen luettiin paljon kirjallisuutta. Oli monenlaista dekkaria, runokirjoja, niksikirjoja ja kertomakirjallisuutta joiden parissa viihdyttiin. Nykyisin internet on korvannut suurelta osin nämä lukuhetket. Monien kohdalla sosiaalinen media vie aikaa tuntikausia.  On kuitenkin yksi kirja jota nimitetään kirjojen kirjaksi ja se on Raamattu. Sekin on sähköisessä muodossa tänä päivänä. Itse kuitenkin luen sitä mieluummin kirjan muodossa. 

Tärkeintä ei kuitenkaan ole missä muodossa luet Jumalan Sanaa, vaan se että pääset siihen sisälle. On tärkeää, että opit kuulemaan Jumalan äänen ja sisäistäämään Sanan opetuksia Pyhän Hengen valossa. Jumalan Pyhän Hengen osuus tässä on hyvin merkittävää. Ihmiset voivat lukea Raamattua ihan mielenkiinnosta päästäkseen  tietämään siitä jotakin, ettei olisi ihan ”pihalla” kun tulee keskusteluja hengellisistä asioista. Jotkut haluavat tutustua Raamattuun siksi, että voivat väitellä uskovien kanssa, kun jotkut heistä oikein voimakkaasti sivaltelevat Raamatun totuuksia kasvoille. Raamattu on tärkeä kirja ihmisen sisäiselle olemukselle ravinnoksi. 

Apostoli Paavali kirjoittaa seuraavalla tavalla. 2.Tim. 3:16-17 ” Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatuksesksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.  Huomaamme miten suuren merkityksen ihmisen elämään antaa nämä edellä olevat jakeet. Jumalan Hengen sisält ämät kirjoitukset Raamatun kokonaisuutena ovat valtavan arvokkaita meille jokaiselle. Niistä on hyötyä ihmisen  elämään kokonaisvltaisesti. 1.Tim. 4 luvussa Paavali toteaa, mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.  Rakennu sinäkin Raamatun parissa, Pyhän Hengen ohjauksella. 

Heikki Virtanen

 

 

Kesäkuu

Kasvualustani:

Siellä se on, kasvualustani: korven kainalossa, suhisevien metsien siimeksessä. Pehmeiden, syvän vihreiden sammaltyynyjen ja valkoisten jäkäläkallioiden ihastuttavissa lapsuuden leikkitantereissa.

Suopursujen huumaavassa, kesäkuumassa tuoksussa uimapolun varrella, havunneulojen pienissä pistoissa paljaisiin lapsen jalkoihin. Kylätien ratisevan hiekan karheudessa kiirehtivän askeleen alla.

Se on myös ahon laitojen mansikkakätköissä, mustikkamättäissä, vadelmapensaiden kutsussa, ja mesimarjankin kypsyessä tienreunassa. Se on vaatimattomien, suojassa kasvavien kukkien loistossa; kissankellojen kilinässä, kurjenpolven nyökkäyksessä, päivänkakkaran iloisessa ilmeessä. Sinisen korkean taivaan alla, ihmeellisessä,  ihanassa kesässä.

Kasvualustani on myös syyspuolukoiden punaisissa poskissa, haavanlehtien havinassa kullankeltaisessa väriloistossaan koulutien varrella. Se on sateen ropinassa, tuulen ulvonnassa myrskyn rajamailla, pimenevissä illoissa ja pelottavissa hahmoissa kotipolkua kompuroivan lapsen kiirehtiessä kodin lämpöön, suojaan..

Se on talven lumituiskuissa ja purevissa pakkasissa, upottavassa uus-lumessa, teissä tietymättömissä. Se on kirkkaan tähtitaivaan alla, kuutamon kajossa, sinisessä yössä. Timantteina hohtavalla, kantavalla keväthangella,  suksien suihkeessa, kelkan kohinassa; suuressa mäessä, pienessä mäessä.

Mutta se on myös kevään aavistuksessa, valon kajossa, puron lirinässä lumien alkaessa sulaa. Se on tulvalampien pelottavissa, mustissa syvyyksissä, pienten saappaiden astunnassa kelirikkoisella, kuraisella kylätiellä. Se on muuttolintujen paluussa Pohjolaan, valkovuokkojen ja rentukoiden iloisessa tervehdyksessä, omenapuun ja kielon huumaavassa tuoksussa. Onnellisessa olossa, puhtaassa luonnossa,  kaiken kauniin keskellä.

Niin, siinä on kasvualustani rakkaassa Suomen maassa… Kuinka kiitänkään sinua, Herrani!

Eija Pitkänen