K U U K A U D E N    S A N A                    Uskontunnustus

 

 

PS. 23: 2-3

(Raamattu Kansalle 2012 )

Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden.

 

LOKAKUU

 

ULKOPUOLELLAKO PAREMPAA?

Syksy on tullut sateineen ja pian on väriloiston aika.

Täällä Göteborgin laidalla, lähellä luontoa, saa elää jotenkin voimakkaammin tämän vuodenajan muutoksen kuin keskikaupungilla.

 

Jo alkukesästä asti olen saanut tarkkailla lampaiden ja karitsoiden kasvua ja käyttäytymistä. Kun sain pienen ja kätevän kameran, otin silloin tällöin tilannekuvia noista ystävistäni ja niitä saan katsella silloinkin, kun nämä villaiset ystäväni ovat kylmältä suojassa.

Monesti sanotaan, että aidan toisella puolella ruoho on makeampaa. Sitä mieltä monet lampaatkin ovat ja nokkosetkin kelpaavat. Vaikka kuinka rautalanka kurkkua painaa, niin pää vaan työntyy ulommas ja ulommas omalta laitumelta. Tätä olen muun muassa tarkkaillut ja todennut, että yksilöitä ne ovat, jotka ulkopuolelta yrittävät etsiä parempaa ruohoa, kun sitä samaa on ihan lampaan takanakin. Ahmijan värillä ei ole väliä, samoja kurkotuksia tekevät vaaleat ja tummat. Otin niistä muutamista kuvan ja ihmettelin, miksi pitää syödä niin vaikeasti.

 

Toisena päivänä lähdin etsimään osaansa tyytyväisiä karitsoita ja lampaita. Kyllä ne osasivat nauttia olostaan ihan aitauksen sisällä. Kun aurinko paistoi kauniisti, niin oikein kasvoista näkyi niiden levollisuus ja hyvä olo. Jos tuli liian kuuma, niin lauma kokoontui varjoon suuren puun suojaan ja kaikki lepäsivät yhdessä.

 

En onnistunut vangitsemaan tuota autuasta katsetta kuin sielun silmin, mutta pää nousi joskus valoa kohti ja silmät olivat suljettuna, ihan niin kuin autuaat, rukoilevat ihmiset!

Niin. Sieltä rukouksen maailmasta se autuas olo tulee! Jumalan läheisyydessä pysymisestä, luottamuksesta Jumalaan kaiken keskellä. Usko on luottamista.

 

Nousee mieleen laulun sanoja, jotka Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut: 

Minä uskon, vaikk´ en näe tietä halki pimeän…

Minä uskon, vaikka itku tänään silmät sumentaa…

Minä uskon, vaikka joudun yksin yöhön synkimpään…

Minä uskon, vaikk´ en lainkaan tunne kasvojasi nyt. Ota käsiisi, oi, Herra, tämä usko järkkynyt.

Kenen turviin voisin mennä? Kenen kanssa kaiken jaan?

Jatkan vielä pienellä kehoituksella kuin vastaukseksi sinulle, joka kyselet  tuota viimeistä kysymystä.

Jeesuksen puoleen voit sydämessäsi kääntyä ja ihan siinä, missä nyt olet.

 

Ei tarvitse kurkotella vieraita laitumia, sillä vihreille niityille Hän vie lepäämään.

Pysy vain lauman keskellä, niin Paimen on aina lähellä, kun apua tarvitset.

 

Sinua siunaten ja kaunista syksyä odottaen

Anna-Liisa Lindeman

 

 

Syyskuu 

On varsin yleistä, että  annetaan arvio eletystä aikakaudesta. On vaikeaa ennustaa, mitä tuleman pitää, mutta jälkeenpäin se on tarkalleen mahdollista. Eletty kesä on historiassa. Taakse jäänyt elämä on myöskin jo mennyttä.  Kuitenkin meille jää kokemuksia, jotka halutaan nostaa esille, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Jokatapauksessa mennyt kesä taisi olla viileä monenkin mielestä. 

Tapahtuneet hyvät kokemukset ovat niitä, joihin palaamme mieluummin. Kaikilla elämän tilanteilla on vaikutuksensa, joista voimme nauttia tai ottaa opiksi. Ihminen kaipaa vuorovaikutusta, joten paikallaan tallaaminen ei ole kovin mielekästä. Joskus mennää kuitenkin liian kovaa ja toisinaan jämähdetään paikalleen. Näillä kaikilla on oma merkityksensä. Etenkin kun on kysymys Jeesukseen turvaavasta ihmisestä. Hänellä on ulottuvuus, josta saa apua ja voimaa kaikkiin tilanteisiin. Raamatussa sanotaan, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Rm.8:28 

Kun luonnon kiertokulku on kääntynyt syksyä kohti, se kertoo meille sateista ja hyytävien tuulien saapumisesta. Elämän syksyä elävät ihmiset ovat kokeneet jo monien vuosien aikana näiden virtausten vaikutuksia. Joskus voi mieli olla matalalla,  mutta kaiken keskellä katse tulee suunnata sinne, mistä apu tulee. Raamatun rohkaisu onkin, että apu tulee ylhäältä. Oletko ajatellut syvemmin, että Jumala on aina tietoinen tilanteistamme. Hän ei Sanan mukaan nuku eikä torku.

Kun kerrot hänelle huolesi, ei sinulle vastaa automaatti. Sinun ei tarvitse valita 1 tai 2 halutessasi kertoa mikä on tarpeesi, vaan saat kertoa suoralla linjalla Kaikkivaltiaalle huolesi. 

Kuuleeko Jumala minua? Vastaako hän tällaiselle tavalliselle kulkijalle? Sanon kokemuksesta vastauksena, että kyllä. Hän kuulee avunpyynnöt, eikä työnnä luotaan epäonnistunutta matkaajaa. Jeesus sanoo, että sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh.6:37

Kutsumme sinua mukaan tilaisuuksiimme. Avoimet ovet tilaisuudet ovat joka kuukauden toinen lauantai. Lähetyksen päiväpiiri on joka keskiviikko ja sunnuntaisin Jumalanpalvelukset. Kaikki tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Tule kokemaan kodin ilmapiiri ja Jumalan länäolo, jossa Jeesus haluaa sinua auttaa ja tukea. Lähde rohkeasti liikkeelle, sillä todellinen apu tulee ylhäältä.

Heikki Virtanen

 

 

ELOKUU 

Kesälomakausi alkaa kääntyä taka-alalle. Yhä useammat ovat tilanteessa jossa taas koittaa perinteinen arki. Lomailuaikana tulisikin harrastaa erilaisia asioita, jotka poikkeavat normaalista ajankäytöstä. Matkustelu ja rentouttavat asiat,  lukeminen ja luonnossa viihtyminen ovat omiaan tuomaan mielihyvää tavanomaisen työelämän vastikkeeksi. Kirjojen lukeminen on verrattain hyvä ja tasapainottava asia. 

Raamattu on tietysti kirjojen kirja. Sen rinnalla on hyviä hengellisiä kirjoja, joissa kerrotaan paljon mielenkiintoisista tapahtumista ympäri maailmaa. Monet lähetystyössä ahertavat ovat tuoneet kirjojen välityksellä kaikkien tietoisuuteen vaikuttavia asioita, mitä on tapahtunut eripuolilla maailmaa. Luin loman aikana erästä kirjaa jossa kerrottiin Pohjois-Koreassa tapahtuvasta työtä.

On kansoja jotka kieltävät Jumalasta puhumisen ja toisissa sallitaan tietyin rajoittein. Täällä Skandinaviassa ei vielä ole kieltoa kertoa Jeesuksesta. Meidän kaikkien on hyvä tutustua ja saada  selvää kuvaa eri kansakuntien elämästä ja heidän mahdollisesta tavoittamisestaan. 

Jumalan ilmoitus oman Poikansa pelastavasta armosta kuuluu kaikille. Kirjoitettu sana on elävä todiste sielläkin missä ei ole mahdollisuutta kokoontua puhetilaisuuksiin tai keskustella ilman valvovia katseita. Nykytekniikalla saavutetaan kansoja nopealla tahdilla. Kaikkialla missä ollaan kosketuksessa Jumalan elävän sanan kanssa, jää lähtemätön jälki sydämeen. Niinkuin lukemassani kirjassa todettiin että Pohjois-Koreassakin  protestanttikirkon jumalanpalveluksissa  lauletaan ja   luetaan Raamattua niinkuin meilläkin ja yleisö yhtyy kauniisiin hengellisiin lauluihin. Herää kysymys ovatko he vain töissä siellä ja yhdistääkö sama usko meitä ja palvelevatko he samaa Jumalaa kuin me, toteaa lähetti heistä. Voimme jättää pääpainon siihen, että Jumalan Sana jää tekemään työtään heidän sydämiinsä. 

Rukoillaan koti- sekä asuinmaamme, että maailman rauhan puolesta. Rukoillaan, että Jumalan Sana saa yhä levitä ympärillämme olevissa maissa. . Rukoillaan että ihmisten sydämien ovet avautuvat Jeesukselle. Vielä on aika kylvää, vielä on aika niittää. Kansakuntien tavoittaminen Jumalan Sanalla on vielä kesken.  Johannes kirjoittaa rohkaisun sanat meille jokaiselle.

Joh. 4:36  Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.  

Heikki Virtanen

 

HEINÄKUU 

Juhannus on juuri ohitettu ja siiryimme heinäkuuhun. Syvä vihreys on kaikkialla ja osa kukistakin on jo kukkinut tältä vuodelta. Valoisin aika on parhaillaan menossa, mutta kuitenkin päivät alkavat hiljalleen lyhentyä. Luonto kiertää omaa kulkuaan uskollisesti. 

Kesälomat ovat pääosin parhaillaan menossa. Rentoutuminen on kaiken a ja o. Ennen luettiin paljon kirjallisuutta. Oli monenlaista dekkaria, runokirjoja, niksikirjoja ja kertomakirjallisuutta joiden parissa viihdyttiin. Nykyisin internet on korvannut suurelta osin nämä lukuhetket. Monien kohdalla sosiaalinen media vie aikaa tuntikausia.  On kuitenkin yksi kirja jota nimitetään kirjojen kirjaksi ja se on Raamattu. Sekin on sähköisessä muodossa tänä päivänä. Itse kuitenkin luen sitä mieluummin kirjan muodossa. 

Tärkeintä ei kuitenkaan ole missä muodossa luet Jumalan Sanaa, vaan se että pääset siihen sisälle. On tärkeää, että opit kuulemaan Jumalan äänen ja sisäistäämään Sanan opetuksia Pyhän Hengen valossa. Jumalan Pyhän Hengen osuus tässä on hyvin merkittävää. Ihmiset voivat lukea Raamattua ihan mielenkiinnosta päästäkseen  tietämään siitä jotakin, ettei olisi ihan ”pihalla” kun tulee keskusteluja hengellisistä asioista. Jotkut haluavat tutustua Raamattuun siksi, että voivat väitellä uskovien kanssa, kun jotkut heistä oikein voimakkaasti sivaltelevat Raamatun totuuksia kasvoille. Raamattu on tärkeä kirja ihmisen sisäiselle olemukselle ravinnoksi. 

Apostoli Paavali kirjoittaa seuraavalla tavalla. 2.Tim. 3:16-17 ” Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatuksesksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.  Huomaamme miten suuren merkityksen ihmisen elämään antaa nämä edellä olevat jakeet. Jumalan Hengen sisält ämät kirjoitukset Raamatun kokonaisuutena ovat valtavan arvokkaita meille jokaiselle. Niistä on hyötyä ihmisen  elämään kokonaisvltaisesti. 1.Tim. 4 luvussa Paavali toteaa, mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.  Rakennu sinäkin Raamatun parissa, Pyhän Hengen ohjauksella. 

Heikki Virtanen

 

 

Kesäkuu

Kasvualustani:

Siellä se on, kasvualustani: korven kainalossa, suhisevien metsien siimeksessä. Pehmeiden, syvän vihreiden sammaltyynyjen ja valkoisten jäkäläkallioiden ihastuttavissa lapsuuden leikkitantereissa.

Suopursujen huumaavassa, kesäkuumassa tuoksussa uimapolun varrella, havunneulojen pienissä pistoissa paljaisiin lapsen jalkoihin. Kylätien ratisevan hiekan karheudessa kiirehtivän askeleen alla.

Se on myös ahon laitojen mansikkakätköissä, mustikkamättäissä, vadelmapensaiden kutsussa, ja mesimarjankin kypsyessä tienreunassa. Se on vaatimattomien, suojassa kasvavien kukkien loistossa; kissankellojen kilinässä, kurjenpolven nyökkäyksessä, päivänkakkaran iloisessa ilmeessä. Sinisen korkean taivaan alla, ihmeellisessä,  ihanassa kesässä.

Kasvualustani on myös syyspuolukoiden punaisissa poskissa, haavanlehtien havinassa kullankeltaisessa väriloistossaan koulutien varrella. Se on sateen ropinassa, tuulen ulvonnassa myrskyn rajamailla, pimenevissä illoissa ja pelottavissa hahmoissa kotipolkua kompuroivan lapsen kiirehtiessä kodin lämpöön, suojaan..

Se on talven lumituiskuissa ja purevissa pakkasissa, upottavassa uus-lumessa, teissä tietymättömissä. Se on kirkkaan tähtitaivaan alla, kuutamon kajossa, sinisessä yössä. Timantteina hohtavalla, kantavalla keväthangella,  suksien suihkeessa, kelkan kohinassa; suuressa mäessä, pienessä mäessä.

Mutta se on myös kevään aavistuksessa, valon kajossa, puron lirinässä lumien alkaessa sulaa. Se on tulvalampien pelottavissa, mustissa syvyyksissä, pienten saappaiden astunnassa kelirikkoisella, kuraisella kylätiellä. Se on muuttolintujen paluussa Pohjolaan, valkovuokkojen ja rentukoiden iloisessa tervehdyksessä, omenapuun ja kielon huumaavassa tuoksussa. Onnellisessa olossa, puhtaassa luonnossa,  kaiken kauniin keskellä.

Niin, siinä on kasvualustani rakkaassa Suomen maassa… Kuinka kiitänkään sinua, Herrani!

Eija Pitkänen