K U U K A U D E N    S A N A                    Uskontunnustus

 

 

Kesäkuu

Nyt voimme sanoa, että jo joutui armas aika ja suvi suloinen. Kauniisti joka paikkaa koristaa kukkanen.

Tätä Jumalan hyvyyttä olemme saaneet kokea  näin ihanan lämpöisen alkukesän myötä. Sydämen täyttää ilo ja riemu kylmän talven jälkeen ja koko sielumme ja ruumiimme saa tuntea Jumalan läsnäolon monella tavalla.

Luonto on kauneimmillaan kaikkine kukkatarhoineen. Muuttolinnut ovat löytäneet tiensä tänne Pohjoiseen – jopa pääskynen visertää niin kauniisti liitäessään taivaalla. Näin Jumala huolehtiin luomastaan maailmasta.

Hän ei ole unohtanut meitä ihmisiä myöskään.  Synti tuli ja asettui asumaan meidän sydämeemme, mutta Jumala lähetti Poikansa, ettei yksikään, joka uskoo häneen joutuisi kadotukseen vaan saisi iankaikkisen elämän. Hän antaa meille meidän syntimme anteeksi ja antaa voimaa rakastaa toinen toistamme. Jeesus antaa rauhan sydämiimme eikä  pelkoa ja turvattomuutta kuten maailma antaa.

Jos et vielä omista tätä rauhaa, tee päätöksesi  jo tänään . Usko Jeesukseen ja ala luottaa Häneen.

Kesä on yhdessä olon aikaa. On mahdollisuus tavata ystäviä ja vaihtaa kuulumisia. Saamme iloita yhteisestä uskosta Jeesukseen.

Lämmin kesäpäivä antaa myös meille tilaisuuden olla yhdessä ulkona ja grillata sekä paistaa vaikkapa lättyjä sekä käydä telttakokouksissa Juhannuksen aikaan.

Antakoon kesä meille jälleen loman ja vapaa-ajan myötä  uusia voimia syksyä ja talvea varten, että voisimme elää Jeesuksen yhteydessä seuraten Hänen opetustaan , jonka Hän on meille sanassaan antanut.

Lämpöistä kesää ja yhdessäoloa Teille kaikille !

Pirjo Lehtimäki

 

 

 

TOUKOKUU 

KEVÄTTÄ SYDÄMIIN 

”Kun kevät kaunis tuli, soi Luoja lämpöisen.

Maan silmästä jo suli jääkyynel huurteinen.

Taas päivänpaistehessa jo linnut lauloivat

Ja lapset lehtosessa iloisna juoksivat.”  

Tämä ihana Sakari Topeliuksen runo soi usein mielessäni keväisin. Kun siihen vielä lisää vapaasti käännetyn saksalaisen version, se vain lisää ihmisen kaipaavaa valon, kauneuden ja lämmön odotusta. ”Oi, tule rakas toukokuu ja tee puut jälleen vihreiksi ja anna minun nähdä rinteillä pienten orvokkien kukkivan….” 

Leskenlehti! Kotipihan piilossa olleet sinivuokot kukkivat! Valkovuokkoja! Keltaisia mukulaleinikkejä massoittain! Kevätesikoita eri väreissään ja loputtomasti erilaisia kasveja alussaan! Linnut kokoavat ahkerasti rakennustarpeita pesien valmistukseen. Ja ulos vihreälle laitumelle päästetyt, karitsoita kantavat lampaat pääsivät valoon ja raittiiseen ilmaan. Nyt on kevät!  

”Katselkaa kukkia, kuinka ne kasvavat. Eivät ne tee työtä eivätkä kehrää. Kuitenkin minä sanon teille: ei edes Salomo kaikessa loistossaan ollut niin vaatetettu kuin yksi niistä.”  Luuk 12: 27

Katsele ja opettele kiittämään Jumalan hyvyydestä sinua kohtaan.  

Iloitseeko sisimpäsi tästä Jumalan luomasta kauneudesta, joka aivan kuin hoitelee sielua kylmän talven ja sateisten säiden jälkeen?

Kiitä! Kiitä sittenkin, vaikka mieltäsi joskus mutruttaakin. Jumala, kaiken kauniin Luoja, on kiitoksen arvoinen ja siitä kiitoksesta sinä itsekin rikastut ja huomaat pian olevasi kevätmielellä. 

Kaipaako sisimpäsi myös hengellistä kevättä? Elämä on ollut raskasta ja täynnä vastoinkäymisiä. Ehkä sairautta, kuolemaa lähelläsi tai muuta synkkää. Rukoilen  puolestasi, että saisit avata sisimpäsi Jeesuksen läsnäololle, että Hän saisi tulla valoksi sinunkin sisimpääsi. 

”Ylistä Herraa, minun sieluni, ja kaikki, mitä minussa on, hänen pyhää nimeään.

Ylistä Herraa, minun sieluni, äläkä unohda, mitä hyvää hän on tehnyt. ” Ps. 103:1-2 

 

Siunattua ja hoitavaa kevättä sinulle toivoen

Anna-Liisa Lindeman

 

 

 

Huhtikuu

Jumalan Sanan auktoriteetti 

”Onko Jumala todella sanonut ?”. Jumalan suuruus ja suvereenisuus on hämärtymässä, jopa tämän ajan kristikansan keskellä. Kyseenalaistetaan Jumalan olemassa olo ja hänen työnsä. ”Jumalan valtakunta ei ole syömistä ja juomista vaan vanhurskautta, iloa ja rauhaa Pyhässä Hengessä” Room.14:17. Joskus voimme tehdä tekoja/asioita, jotka eivät ole Jumalan mielen mukaisia. Synti ja himot voivat ohjata tahtoelämäämme.

 

Sanan Jumala ilmestyy ja puhuu vielä tänä päivänä. 1Sam.3:21:” Ja Herra ilmestyi edelleenkin Siiloassa; siellä Herra ilmestyi Samuelille Siiloassa Herran sanan kautta. Ja Samuelin sana tuli koko Israelille.”

Johannes kirjoittaa 1:14:”Ja Sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme, ja me katselimme hänen kirkkauttansa, senkaltaista kirkkautta, kuin ainokaisella pojalla on Isältä; ja hän oli täynnä armoa ja totuutta.” Kirjeessä Galatian seurakunnalle Paavali kirjoittaa, ketkä eivät peri Jumalan valtakuntaa. Lista on aika suora ja selvä:” Mutta lihan teot ovat ilmeiset, ja ne ovat: haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niin kuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.” Jumalan sana on iäti kestävä ja ikuisuuteen kantava. On paljon sanoja, joiden luullaan olevan Jumalan antamia, vaikka ne voivat olla oman sydämen tuntemuksia.

 

Auktoriteetti = ”Tarkoitetaan tietojensa, asemansa tai persoonansa takia kunnioitettua, arvostettua ja käskyvaltaista henkilöä tai tällaisen henkilön asemaa”. 

”Jeesus sanoi: Minulle on annettu kaikki valta taivaassa ja maan päällä” Matt. 28:18.

Eräässä laulussa lauletaan ”Hän pitää maailmamme kädessään”. Tämä kuvaa Hänen suuruuttaan ja valtaa, jonka Jumala Jeesukselle antoi. Jeesuksella on valta antaa syntejä anteeksi. Jo Jeesuksen eläessä fariseukset sanoivat: ”Hän pilkkaa Jumalaa”.

 

Raamatun sana ja hengelliset arvot ovat kallio

ja perusta koko olemassaololle ja elämälle, jota tänä aikana yritetään vetistää ja laittaa sivuun. Monet maalliset lait ovat olleet peilattuja Raamatun sanan valossa. Nyt lakivaliokunnat muokkaavat lakeja/sääntöjä, jotka ovat ihmisille ”mieleen”.

Raamatussa Jesajan kirjassa on kehotus meille kaikille:” Minun käteni on kaikki nämä tehnyt, ja niin ovat kaikki nämä syntyneet, sanoo Herra. Mutta minä katson sen puoleen, joka on nöyrä, jolla on särjetty henki ja arka tunto minun sanani edessä. Jesaja 66:2

 

Reino Pitkänen

 

 

MAALISKUU 

 

HOIVATKAA TOINEN TOISTANNE!

”Hoivatkaa sen tähden toinen toistanne, niin kuin Kristuskin on teidät hoivaansa ottanut Jumalan kunniaksi.”  Room. 15: 7  Käännös vuodelta1938.

Sama jae käännöksestä Raamattu Kansalle :

”Hyväksykää sen tähden toinen toisenne, niin kuin Kristuskin on hyväksynyt teidät Jumalan kunniaksi.” 

 

Kumpi on helpompaa hoivata vai hyväksyä? Uteliaisuuteni heräsi ja otin käteeni Uuden Suomenkielen Sanakirjan ja katsoin, mitä sana HOIVATA sen mukaan on:

huolehtia, hoitaa, vaalia.

Sanasta HYVÄKSYÄ sanotaan: suvaita, hyväksyä ihmisten erilaisuus.

Hienoja asioita molemmat.

 

Kolme kuukautta sitten vietimme seurakuntamme pitkäaikaisimman pastorin, Heikki Virtasen läksiäisiä. Laitanpa tässä samalla KIITOKSET HEIKILLE ihan tekstiinkin.

Nyt olemme olleet ilman pastoria ja toinen toisemme keskinäinen hoivaaminen on ollut tarpeen. Yhdessä oleminen saa uutta arvoa. Yhdessä voimme pysyä vireinä ja elämänhaluisina. Hoivaaminen on myös huomioimista ja välittämistä, jopa lähelleen laskemista. Vaikka meitä on vain pienikin toisensa hyväksyvä ryhmä, voimme olla toisillemme avuksi.

 

Olen iloinnut keskiviikon Lähetyksen Päiväpiirin tilaisuuksista, kun sellainen ihana sorina ja halausten määrä vain lisääntyy, kun olemme tulleet yhteen. Se yhteys ilmenee muulloinkin kuin vain keskiviikkona. Ollaan sellaisia kuin ollaan ja melkein kaikki uskaltavat jo sanoakin, mtä sanottavaa on. Tämä päivä on hoitavan yhteyden päivä. Laulamme, keskustelemme, rukoilemme ja otamme osaa esirukouspyyntöihin, rukoilemme lähetyskenttien puolesta ja myös seurakunnan asioiden puolesta. Välillä juomme hyvät kahvit särpimineen ja pidämme arpajaiset, missä on paljon mukaan tulleiden tuomia voittoja. Yhteys virkistää.  

 

       ” Herra on Henki, ja missä Herran Henki on siellä on vapaus! 2. Kor. 3:17

”Vapauteen Kristus vapautti meidät. Pysykää siis lujina älkääkä antako uudestaan sitoa itseänne orjuuden ikeeseen. Gal. 5:1

 

        HOIVATKAAMME SIIS TOISIAMME TÄSSÄ VAPAUDESSA. 

Mikäli sinua, tätä kirjoitusta lukeva, kiinnostaa tulla mukaan joukkoomme, niin ovi on auki keskiviikkoisin klo 11-13. Tervetuloa! 

 

Maaliskuun terveisin Anna-Liisa Lindeman.

 

 

Helmikuu

Katson ulos ikkunasta lohduttoman näköiseen, pimeään päivään. On kuin aika olisi pysähtynyt paksun pilviverhon alla,..keskitalven jähmeä, seisova harmaus. Se lyö vasten kasvojani avatessani ulko-oven. Aion kävellä pienen lenkin, -aion pakottaa jäseneni liikkumaan, vaikka harmaus tuntuu käsin kosketeltavalta ja aivan kuin lamaannuttaa kaiken toiminnan halun.

Olen ainoa kulkija kadulla, -niin, eihän kukaan vie koiraansakaan ulos tällaisella säällä, mietin..Varis lyhtypylvään päässä ilahtuu tulostani, - näin uskottelen itselleni, - päästämällä tutun ”kraan” kurkustaan. Vastaan kohteliaasti..

Ensimmäisen ylämäen kiivettyäni tunnen tehneeni oikean ratkaisun. Katson polun varrella kasvavia puita ja pensaita, ja täytyy todeta, että niissä on jotakin, joka kielii elämästä, vaikka juuri nyt ovatkin saman synkeän keskitalven kourissa, tuulten ja sateitten pieksäminä ..Huomaan suoraryhtisen männyn, ja ihailen mielessäni sitä. Siinä se vaan seisoo urheasti vuosien ja vuodenaikojen vaihteluissa, tuulten ja sateitten  kourissa järkähtämättä.

Mieleeni nousee Raamatun sanat seurakunnan pylväsuskovista. He ovat vuosien varrella, myrskyjenkin keskellä kokeneet Jumalan suuren uskollisuuden, ja luottavat siihen. He ovat puun tavoin tunkeneet juurensa Jumalan Sanan kalliopohjaan, niihin koloihin, missä virtaa elävä vesi. Se on heidän ryhtinsä ja voimansa salaisuus.

Uusi Testamentti kertoo, kuinka Jeesus juhlan viimeisenä, suurena päivänä huusi kansan joukolle: ”Jos jonkun on jano, tulkoon minun tyköni ja juokoon! Joka uskoo minuun, niin kuin Raamatussa sanotaan, hänen sisimmästään juoksevat elämän veden virrat. ” Jeesus itse on se elävä vesi, joka sammuttaa ihmisen ikävän, -janon..

Jatkan matkaani keventynein mielin. Ihmettelen, että mieleni vallannut harmaus näin voi muuttua ja avata silmäni näkemään jo eteenpäin. Siihen kevään valoon ja loistoon, joka jo muutaman kuukauden päästä on koettavissamme. Puhumattakaan siitä lopullisesta, taivaallisesta päämärästämme, joka odottaa jokaista, joka on pannut toivonsa Jeesuksen täytettyyn työhön Golgatalla, sinun ja minun syntien sovitukseksi, - vain armosta saatavaan..

Harmaasta, pimeästä, kosteasta talvipäivästä kiitollisena, -sinua siunaten !

Eija Pitkänen

 

 

Tammikuu.

Vuodet rientää pois, niin kuin niitä ollut ei ois. Mutta sydämeen jäivät miustot murheineen. Toiveet eivät täyttyneet, haavat sait ja kyyneleet. Kysyt, mistä onnen saan sydämeeni kaipaavaan ?

Uusi vuosi on alkanut. Uusin odotuksin ja toiverikkain mielin käymme eteenpäin. Toivossa on hyvä elää. Se toivo on yllämme kuin sateenkaari – se on lupaus jostakin. Jumala on luvannut antaa meille tulevaisuuden ja toivon ja se toivo ei saata meitä häpeään vaan mitä Jumala sanoo, sen hän täyttää, ei sanansa pettää Hän saata. Jos uskot hänen sanaansa, niin nähdä saat, sttä Sinun ei tarvitse pettyä !

Jeesus sanoo, että Minä olen Sinun kanssasi maailaman loppuun asti. Ei hätää, Mestari on ruorissa ! Hän joka tyynnytti myrskyävän tuulen. Jos tarvitset elämääsi tällaista toivon sädettä, niin sano, että Jeesus auta ja armahda. Pyyhi pois minun syntini suuren laupeutesi tähden. Pese minut puhtaaksi rikoksestani ja anna lankeemukseni anteeksi. Psalmi 51:3-4.

Meillä ei olisi toivoa tulevasta iankaikkisesta ilosta, jos Jeesus ei olisi syntynyt tallin seimeen. Hän kasvoi ja varttui ja on meidän syntisten Vapahtaja. Minun onneni on olla Jumalaa lähellä. Psalmi 73:28

Kysyt, mistä onnen saan sydänmeeni kaipaavaan ?  Jeesus on sen antava Sinullekin tänäkin alkavana vuotena 2018.

Jeesus ristillään on avannut tien elämään. Jokainen nyt saa armon suuren omistaa.

Muista sielu rauhaton, lyhyt armon päivä on. Tänään Jeesus armahtaa. Onnen Sulle lahjoittaa.

Iloitse ja riemuitse – tämä lahja-onni riittää iankaikkisesti.

Iloiten kanssasi Uuteen Vuoteen !

Pirjo Lehtimäki

 

Marin Joulu.

Seitsemän vuotias Mari katseli ikkunasta joulupäivän aamuna, kun lumi hiljaa leijaili ulkona maahan. Äiti oli kuollut muutama kuukausi sitten ja isä oli juuri saanut työstä ennen joulua tiedon, että työpaikalla vähennetään työmiehiä, joista hän olisi yksi.

Marin mietteet palasivat joulu aattoon. Joulua varten koristeltu koti oli ilman äitiä aika tyhjä. Isä kertoi aattoaamuna että tänä vuonna joulu tulee olemaan hyvin erilainen. Ei ole äidin tekemiä jouluruokia, eikä rahan puutteen takia voitu ostaa joululahjojakaan niin kuin muina vuosina.

Jouluaaton päivällinen oli kuitenkin Marin mielestä lämmin ja kodikas. Isä luki jouluevankeliumin pöydässä aterialla oltaessa ja kiitti Jumalaa, kun hän lähetti Jeesuksen maanpäälle meitä kaikkia ihmisiä varten. Se ihmetytti vieläkin Maria, kun eräs täti soitti illalla ovikelloa ja toi tuoksuvia jouluruokia heille jouluaaton iloksi. Nyt joulu sai ihan toisen tunnelman, kun jouluruuat tuoksuivat niin kuin aina ennenkin.

Seuraavana päivänä heijaili hiljalleen lunta. Näytti siltä kuin luontokin halusi pukeutua valkeaan viittaan joulun kunniaksi.

Ikkunasta katsellessaan Mari kysyi isältä, syntyikö Jeesus todella jouluna ? Isä vastasi, että kyllä joulua vietetään Jeesuksen syntymän vuoksi. Mari kysyi vielä isältä:” Missä Jeesus syntyi ?” Isä selitti, että Raamatun mukaan Israelissa Beetlehemin kaupungissa, mutta tallissa kylläkin, kun majatalot olivat täynnä ihmisiä. Vielä Mari kyseli miksi Jumala lähetti Jeesus vauvan maailmaan?  Isä oli tovin hiljaa ja vastasi sitten:” Sinua ja minua varten Jumala lähetti Poikansa maailmaan. Jumala rakastaa kaikkia ihmisiä, ja hän haluaisi, että ihmiset eläisivät lähellä häntä.” ” Miten se on mahdollista?”  tiukkasi Mari isältään. Isä hieroi leukaansa ja sanoi:” Kun ihminen antaa elämänsä Jeesukselle, niin Jeesus tulee sydämeen asumaan.”

Mari katseli lumihiutaleita ikkunasta ja oli ihan hiljaa. Mutta kohta hän sanoi isälleen: ”Minäkin haluan, että Jeesus tulee asumaan minun sydämeeni”. Isä otti Raamatun ja luki Johanneksen evankeliumista: Mutta kaikille, jotka ottivat hänet vastaan, hän antoi oikeuden tulla Jumalan lapsiksi, kaikille, jotka uskovat häneen”. Me voidaan nyt rukoilla ja pyytää, että Jeesus tulee sinun sydämeesi asumaan tänä joulupäivänä tässä ja nyt.

Isä meni tyttärensä viereen ja molemmat ristivät kätensä. Isä rukoili ”Kiitos Jeesus, että sinä näet Marin sydämeen ja tulet sinne asumaan. Mari haluaa, että sinä Jeesus kuulet tämän rukouksen ja annat ilon ja rauhan tässä ja nyt. Aamen.”

Mari kiljaisi ilosta:”Kyllä joulu on ihana !  Nyt Jeesus on tullut asumaan minun sydämeeni. Voi kun äiti olisi nyt täällä,- hänkin olisi iloinen !

Ovikello soi ja katkaisi ihanan hetken. Naapurin poika Nils tuli ovelle, ja kysyi voisiko Mari tulla ulos kelkkamäkeen. Nils näytti saamaansa joululahja pulkkaa. Mari lähti

ulos ja hänestä tuntui niin hyvältä. Jeesus on todella Joulun Herra ja kävi meillä juuri tänään.

 

Hyvää joukukuuta ja joulun aikaa tänäkin vuonna.

Reino Pitkänen

 

Jouluevankeliumi.

Luuk. 2:1 Ja tapahtui niinä päivinä, että keisari Augustukselta kävi käsky, että kaikki maailma oli verolle pantava. 
2. Tämä verollepano oli ensimmäinen ja tapahtui Kyreniuksen ollessa Syyrian maaherrana. 
3. Ja kaikki menivät verolle pantaviksi, kukin omaan kaupunkiinsa. 
4. Niin Joosefkin lähti Galileasta, Nasaretin kaupungista, ylös Juudeaan, Daavidin kaupunkiin, jonka nimi on Beetlehem, hän kun oli Daavidin huonetta ja sukua, 
5. verolle pantavaksi Marian, kihlattunsa, kanssa, joka oli raskaana. 
6. Niin tapahtui heidän siellä ollessaan, että Marian synnyttämisen aika tuli. 
7. Ja hän synnytti pojan, esikoisensa, ja kapaloi hänet ja pani hänet seimeen, koska heille ei ollut sijaa majatalossa. 
8. Ja sillä seudulla oli paimenia kedolla vartioimassa yöllä laumaansa. 
9. Niin heidän edessään seisoi Herran enkeli, ja Herran kirkkaus loisti heidän ympärillään, ja he peljästyivät suuresti. 
10. Mutta enkeli sanoi heille: "Älkää peljätkö; sillä katso, minä ilmoitan teille suuren ilon, joka on tuleva kaikelle kansalle: 
11. teille on tänä päivänä syntynyt Vapahtaja, joka on Kristus, Herra, Daavidin kaupungissa. 
12. Ja tämä on teille merkkinä: te löydätte lapsen kapaloituna ja seimessä makaamassa." 
13. Ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä, ja he ylistivät Jumalaa ja sanoivat: 
14. "Kunnia Jumalalle korkeuksissa, ja maassa rauha ihmisten kesken, joita kohtaan hänellä on hyvä tahto!" 
15. Ja kun enkelit olivat menneet paimenten luota taivaaseen, niin nämä puhuivat toisillensa: "Menkäämme nyt Beetlehemiin katsomaan sitä, mikä on tapahtunut ja minkä Herra meille ilmoitti". 
16. Ja he menivät kiiruhtaen ja löysivät Marian ja Joosefin ja lapsen, joka makasi seimessä. 
17. Ja kun he tämän olivat nähneet, ilmoittivat he sen sanan, joka oli puhuttu heille tästä lapsesta. 
18. Ja kaikki, jotka sen kuulivat, ihmettelivät sitä, mitä paimenet heille puhuivat. 
19. Mutta Maria kätki kaikki nämä sanat ja tutkisteli niitä sydämessänsä. 

 

Marraskuu 

Vajaa kymmenen vuotta sitten kun muutimme tänne Ruotsiin Göteborgin kaupunkiin, kaikki näytti oudolta ja erilaiselta. Ensimmäisiä kertoja ajaessamme kotiimme ihmetellen olemmeko  me jossain lähetyskentällä kun väki on niin monenkirjavaa. Tavallaan olemmekin. Vaikka asumme vieraalla maalla  kuitenkin kohteemme on ensisijaisesti suomalaiset. Suomalaisten lukuisa joukko tarvitsee evankeliumia ja miksei siinä ohessa myöskin toisten maiden kansalaiset. Evankeliumin ilosanoma kuuluu koko luomakunnalle. 

Suomalaisella helluntaiseurakunnalla on haastava tehtävä, sillä ensisijaisesti suomenkieltä puhuvien joukko alkaa ikääntyä ja kärsiä monenlaisista sairauksista. Kokoontuminen kirkon tilaisuuksiin  jää vuosi vuodelta vähemmälle, kun tulee esteitä liikkumiselle. Kaikista esteistä ja vaikeuksista huolimatta usko Jumalaan luo dynaamista voimaa tehdä tätä työtä. Tiedämme että meidän Herramme ja Vapahtajamme ei väsy eikä näänny, ei nuku eikä torku. Hän on aina sama, eilen tänään ja huomenna. Hänen voimavaransa ovat ehtymättömät. Siksi luottamus Jumalaan antaa voimaa jokaiselle uskovalle kulkea tätä ajallista matkaa, kohti iankaikkista elämää. 

Jeesuksen kohtaaminen synnyttää ensirakkauden. Se on liikkeellepaneva voima elämässämme. Me emme voi olla kertomatta toisille tätä totuutta Jeesus tuli jokaista ihmistä varten. Hän tuli tuomaan toivon pimeyden ja synnin keskelle. Tämä takaa, että kaikille avautuu mahdollisuus kerran asua niissä huoneissa, joita Jeesus meni valmistamaan. Kuinka on tuon rakkauden laita. Roihuaako se yhä sinun rinnassasi? Jos rakkaus pääsee laimenemaan niin tilalle tulee kyynisyyttä ja kovuutta. Tuossa tilanteessa epäusko tai heikkouskoisuus pääsee puhaltelemaan sydämen maaperään ja toivorikkaan elämän tilalle alkaa kertyä epäilyksen pilviä. 

Saarnaajan kirjassa puhutaan siitä että kaikelle on määrätty aika. Nyt on tullut se hetki jolloin tähyilemme Göteborgin suomalaiseen työhön uutta pastoria.

Ikäkertymä kohdallani on tullut siihen hetkeen, jolloin on aika vapautua ansiotyön valjaista ja siirtyä vapaampaan työmuotoon. Hengellinen työ, evankeliumin ilosanoman vieminen on etuoikeus ja siihen ei ole olemassa minkäänlaisia ikärajoituksia. On todella ollut ilo nähdä aktiivisuus suomalaisten keskellä täällä Ruotsissa. 

Työtä on tehty ja vaivaa nähty. On kylvetty siementä vuosikymmenien saatossa ja ajallaan korjataan satoa. Kaikki tämä on yksin Jumalan käsissä. Me ihmisinä haluaisimme tietenkin muuttaa ystävämme uskomaan Jumalan iankaikkinen Sana, mutta se on Korkeammissa käsissä. Kun aika on tapahtuu uudestisyntymisen ihme siinäkin ystävässä jonka puolesta on kauan rukoiltu. Älkäämme hellittäkö ja lannistuko. Rukous on asia joka toimii koko ihmisen elämän ajan. 

Profeetta Haggai kirjoittaa, että sen liiton sana, jonka minä tein teidän kanssanne, kun te läksitte Egyptistä, ja minun Henkeni pysyy teidän keskellänne. Älkää peljätkö.
Sillä näin sanoo Herra Sebaot: Vielä vähän aikaa, ja minä liikutan taivaat ja maan, meren ja kuivan. Ja minä liikutan kaikki pakanakansat..  
Kenelle tämä on mahdollista? Meidän Isällemme, Kaikkivaltiaalle Herralle! Iloitse sinä Jeesuksen oma, sinä olet valittu tekemään Jumalan tahdon mukaisia tekoja. 

Heikki Virtanen

Göteborgin Suomalaisen Helluntaiseurakunnan pastori 15.4.2008-30.11.2017 (Siirtyy eäkkelle)

 

PS. 23: 2-3

(Raamattu Kansalle 2012 )

Vihreille niityille hän vie minut lepäämään, tyynten vetten äärelle hän minut johdattaa.

Hän virvoittaa minun sieluni. Hän johdattaa minua vanhurskauden teillä nimensä tähden.

 

LOKAKUU

 

ULKOPUOLELLAKO PAREMPAA?

Syksy on tullut sateineen ja pian on väriloiston aika.

Täällä Göteborgin laidalla, lähellä luontoa, saa elää jotenkin voimakkaammin tämän vuodenajan muutoksen kuin keskikaupungilla.

 

Jo alkukesästä asti olen saanut tarkkailla lampaiden ja karitsoiden kasvua ja käyttäytymistä. Kun sain pienen ja kätevän kameran, otin silloin tällöin tilannekuvia noista ystävistäni ja niitä saan katsella silloinkin, kun nämä villaiset ystäväni ovat kylmältä suojassa.

Monesti sanotaan, että aidan toisella puolella ruoho on makeampaa. Sitä mieltä monet lampaatkin ovat ja nokkosetkin kelpaavat. Vaikka kuinka rautalanka kurkkua painaa, niin pää vaan työntyy ulommas ja ulommas omalta laitumelta. Tätä olen muun muassa tarkkaillut ja todennut, että yksilöitä ne ovat, jotka ulkopuolelta yrittävät etsiä parempaa ruohoa, kun sitä samaa on ihan lampaan takanakin. Ahmijan värillä ei ole väliä, samoja kurkotuksia tekevät vaaleat ja tummat. Otin niistä muutamista kuvan ja ihmettelin, miksi pitää syödä niin vaikeasti.

 

Toisena päivänä lähdin etsimään osaansa tyytyväisiä karitsoita ja lampaita. Kyllä ne osasivat nauttia olostaan ihan aitauksen sisällä. Kun aurinko paistoi kauniisti, niin oikein kasvoista näkyi niiden levollisuus ja hyvä olo. Jos tuli liian kuuma, niin lauma kokoontui varjoon suuren puun suojaan ja kaikki lepäsivät yhdessä.

 

En onnistunut vangitsemaan tuota autuasta katsetta kuin sielun silmin, mutta pää nousi joskus valoa kohti ja silmät olivat suljettuna, ihan niin kuin autuaat, rukoilevat ihmiset!

Niin. Sieltä rukouksen maailmasta se autuas olo tulee! Jumalan läheisyydessä pysymisestä, luottamuksesta Jumalaan kaiken keskellä. Usko on luottamista.

 

Nousee mieleen laulun sanoja, jotka Anna-Mari Kaskinen on kirjoittanut: 

Minä uskon, vaikk´ en näe tietä halki pimeän…

Minä uskon, vaikka itku tänään silmät sumentaa…

Minä uskon, vaikka joudun yksin yöhön synkimpään…

Minä uskon, vaikk´ en lainkaan tunne kasvojasi nyt. Ota käsiisi, oi, Herra, tämä usko järkkynyt.

Kenen turviin voisin mennä? Kenen kanssa kaiken jaan?

Jatkan vielä pienellä kehoituksella kuin vastaukseksi sinulle, joka kyselet  tuota viimeistä kysymystä.

Jeesuksen puoleen voit sydämessäsi kääntyä ja ihan siinä, missä nyt olet.

 

Ei tarvitse kurkotella vieraita laitumia, sillä vihreille niityille Hän vie lepäämään.

Pysy vain lauman keskellä, niin Paimen on aina lähellä, kun apua tarvitset.

 

Sinua siunaten ja kaunista syksyä odottaen

Anna-Liisa Lindeman

 

 

Syyskuu 

On varsin yleistä, että  annetaan arvio eletystä aikakaudesta. On vaikeaa ennustaa, mitä tuleman pitää, mutta jälkeenpäin se on tarkalleen mahdollista. Eletty kesä on historiassa. Taakse jäänyt elämä on myöskin jo mennyttä.  Kuitenkin meille jää kokemuksia, jotka halutaan nostaa esille, oli ne sitten hyviä tai huonoja. Jokatapauksessa mennyt kesä taisi olla viileä monenkin mielestä. 

Tapahtuneet hyvät kokemukset ovat niitä, joihin palaamme mieluummin. Kaikilla elämän tilanteilla on vaikutuksensa, joista voimme nauttia tai ottaa opiksi. Ihminen kaipaa vuorovaikutusta, joten paikallaan tallaaminen ei ole kovin mielekästä. Joskus mennää kuitenkin liian kovaa ja toisinaan jämähdetään paikalleen. Näillä kaikilla on oma merkityksensä. Etenkin kun on kysymys Jeesukseen turvaavasta ihmisestä. Hänellä on ulottuvuus, josta saa apua ja voimaa kaikkiin tilanteisiin. Raamatussa sanotaan, että kaikki yhdessä vaikuttaa niiden parhaaksi, jotka Jumalaa rakastavat. Rm.8:28 

Kun luonnon kiertokulku on kääntynyt syksyä kohti, se kertoo meille sateista ja hyytävien tuulien saapumisesta. Elämän syksyä elävät ihmiset ovat kokeneet jo monien vuosien aikana näiden virtausten vaikutuksia. Joskus voi mieli olla matalalla,  mutta kaiken keskellä katse tulee suunnata sinne, mistä apu tulee. Raamatun rohkaisu onkin, että apu tulee ylhäältä. Oletko ajatellut syvemmin, että Jumala on aina tietoinen tilanteistamme. Hän ei Sanan mukaan nuku eikä torku.

Kun kerrot hänelle huolesi, ei sinulle vastaa automaatti. Sinun ei tarvitse valita 1 tai 2 halutessasi kertoa mikä on tarpeesi, vaan saat kertoa suoralla linjalla Kaikkivaltiaalle huolesi. 

Kuuleeko Jumala minua? Vastaako hän tällaiselle tavalliselle kulkijalle? Sanon kokemuksesta vastauksena, että kyllä. Hän kuulee avunpyynnöt, eikä työnnä luotaan epäonnistunutta matkaajaa. Jeesus sanoo, että sitä joka minun tyköni tulee, minä en heitä ulos. Joh.6:37

Kutsumme sinua mukaan tilaisuuksiimme. Avoimet ovet tilaisuudet ovat joka kuukauden toinen lauantai. Lähetyksen päiväpiiri on joka keskiviikko ja sunnuntaisin Jumalanpalvelukset. Kaikki tilaisuudet ovat kaikille avoimia. Tule kokemaan kodin ilmapiiri ja Jumalan länäolo, jossa Jeesus haluaa sinua auttaa ja tukea. Lähde rohkeasti liikkeelle, sillä todellinen apu tulee ylhäältä.

Heikki Virtanen

 

 

ELOKUU 

Kesälomakausi alkaa kääntyä taka-alalle. Yhä useammat ovat tilanteessa jossa taas koittaa perinteinen arki. Lomailuaikana tulisikin harrastaa erilaisia asioita, jotka poikkeavat normaalista ajankäytöstä. Matkustelu ja rentouttavat asiat,  lukeminen ja luonnossa viihtyminen ovat omiaan tuomaan mielihyvää tavanomaisen työelämän vastikkeeksi. Kirjojen lukeminen on verrattain hyvä ja tasapainottava asia. 

Raamattu on tietysti kirjojen kirja. Sen rinnalla on hyviä hengellisiä kirjoja, joissa kerrotaan paljon mielenkiintoisista tapahtumista ympäri maailmaa. Monet lähetystyössä ahertavat ovat tuoneet kirjojen välityksellä kaikkien tietoisuuteen vaikuttavia asioita, mitä on tapahtunut eripuolilla maailmaa. Luin loman aikana erästä kirjaa jossa kerrottiin Pohjois-Koreassa tapahtuvasta työtä.

On kansoja jotka kieltävät Jumalasta puhumisen ja toisissa sallitaan tietyin rajoittein. Täällä Skandinaviassa ei vielä ole kieltoa kertoa Jeesuksesta. Meidän kaikkien on hyvä tutustua ja saada  selvää kuvaa eri kansakuntien elämästä ja heidän mahdollisesta tavoittamisestaan. 

Jumalan ilmoitus oman Poikansa pelastavasta armosta kuuluu kaikille. Kirjoitettu sana on elävä todiste sielläkin missä ei ole mahdollisuutta kokoontua puhetilaisuuksiin tai keskustella ilman valvovia katseita. Nykytekniikalla saavutetaan kansoja nopealla tahdilla. Kaikkialla missä ollaan kosketuksessa Jumalan elävän sanan kanssa, jää lähtemätön jälki sydämeen. Niinkuin lukemassani kirjassa todettiin että Pohjois-Koreassakin  protestanttikirkon jumalanpalveluksissa  lauletaan ja   luetaan Raamattua niinkuin meilläkin ja yleisö yhtyy kauniisiin hengellisiin lauluihin. Herää kysymys ovatko he vain töissä siellä ja yhdistääkö sama usko meitä ja palvelevatko he samaa Jumalaa kuin me, toteaa lähetti heistä. Voimme jättää pääpainon siihen, että Jumalan Sana jää tekemään työtään heidän sydämiinsä. 

Rukoillaan koti- sekä asuinmaamme, että maailman rauhan puolesta. Rukoillaan, että Jumalan Sana saa yhä levitä ympärillämme olevissa maissa. . Rukoillaan että ihmisten sydämien ovet avautuvat Jeesukselle. Vielä on aika kylvää, vielä on aika niittää. Kansakuntien tavoittaminen Jumalan Sanalla on vielä kesken.  Johannes kirjoittaa rohkaisun sanat meille jokaiselle.

Joh. 4:36  Jo nyt saa leikkaaja palkan ja kokoaa hedelmää iankaikkiseen elämään, että kylväjä ja leikkaaja saisivat yhdessä iloita.  

Heikki Virtanen

 

HEINÄKUU 

Juhannus on juuri ohitettu ja siiryimme heinäkuuhun. Syvä vihreys on kaikkialla ja osa kukistakin on jo kukkinut tältä vuodelta. Valoisin aika on parhaillaan menossa, mutta kuitenkin päivät alkavat hiljalleen lyhentyä. Luonto kiertää omaa kulkuaan uskollisesti. 

Kesälomat ovat pääosin parhaillaan menossa. Rentoutuminen on kaiken a ja o. Ennen luettiin paljon kirjallisuutta. Oli monenlaista dekkaria, runokirjoja, niksikirjoja ja kertomakirjallisuutta joiden parissa viihdyttiin. Nykyisin internet on korvannut suurelta osin nämä lukuhetket. Monien kohdalla sosiaalinen media vie aikaa tuntikausia.  On kuitenkin yksi kirja jota nimitetään kirjojen kirjaksi ja se on Raamattu. Sekin on sähköisessä muodossa tänä päivänä. Itse kuitenkin luen sitä mieluummin kirjan muodossa. 

Tärkeintä ei kuitenkaan ole missä muodossa luet Jumalan Sanaa, vaan se että pääset siihen sisälle. On tärkeää, että opit kuulemaan Jumalan äänen ja sisäistäämään Sanan opetuksia Pyhän Hengen valossa. Jumalan Pyhän Hengen osuus tässä on hyvin merkittävää. Ihmiset voivat lukea Raamattua ihan mielenkiinnosta päästäkseen  tietämään siitä jotakin, ettei olisi ihan ”pihalla” kun tulee keskusteluja hengellisistä asioista. Jotkut haluavat tutustua Raamattuun siksi, että voivat väitellä uskovien kanssa, kun jotkut heistä oikein voimakkaasti sivaltelevat Raamatun totuuksia kasvoille. Raamattu on tärkeä kirja ihmisen sisäiselle olemukselle ravinnoksi. 

Apostoli Paavali kirjoittaa seuraavalla tavalla. 2.Tim. 3:16-17 ” Jokainen kirjoitus, joka on syntynyt Jumalan Hengen vaikutuksesta, on hyödyllinen opetukseksi, nuhteeksi, ojennukseksi, kasvatuksesksi vanhurskaudessa, että Jumalan ihminen olisi täydellinen, kaikkiin hyviin tekoihin valmistunut.  Huomaamme miten suuren merkityksen ihmisen elämään antaa nämä edellä olevat jakeet. Jumalan Hengen sisält ämät kirjoitukset Raamatun kokonaisuutena ovat valtavan arvokkaita meille jokaiselle. Niistä on hyötyä ihmisen  elämään kokonaisvltaisesti. 1.Tim. 4 luvussa Paavali toteaa, mutta jumalisuudesta on hyötyä kaikkeen, koska sillä on elämän lupaus, sekä nykyisen että tulevaisen.  Rakennu sinäkin Raamatun parissa, Pyhän Hengen ohjauksella. 

Heikki Virtanen

 

 

Kesäkuu

Kasvualustani:

Siellä se on, kasvualustani: korven kainalossa, suhisevien metsien siimeksessä. Pehmeiden, syvän vihreiden sammaltyynyjen ja valkoisten jäkäläkallioiden ihastuttavissa lapsuuden leikkitantereissa.

Suopursujen huumaavassa, kesäkuumassa tuoksussa uimapolun varrella, havunneulojen pienissä pistoissa paljaisiin lapsen jalkoihin. Kylätien ratisevan hiekan karheudessa kiirehtivän askeleen alla.

Se on myös ahon laitojen mansikkakätköissä, mustikkamättäissä, vadelmapensaiden kutsussa, ja mesimarjankin kypsyessä tienreunassa. Se on vaatimattomien, suojassa kasvavien kukkien loistossa; kissankellojen kilinässä, kurjenpolven nyökkäyksessä, päivänkakkaran iloisessa ilmeessä. Sinisen korkean taivaan alla, ihmeellisessä,  ihanassa kesässä.

Kasvualustani on myös syyspuolukoiden punaisissa poskissa, haavanlehtien havinassa kullankeltaisessa väriloistossaan koulutien varrella. Se on sateen ropinassa, tuulen ulvonnassa myrskyn rajamailla, pimenevissä illoissa ja pelottavissa hahmoissa kotipolkua kompuroivan lapsen kiirehtiessä kodin lämpöön, suojaan..

Se on talven lumituiskuissa ja purevissa pakkasissa, upottavassa uus-lumessa, teissä tietymättömissä. Se on kirkkaan tähtitaivaan alla, kuutamon kajossa, sinisessä yössä. Timantteina hohtavalla, kantavalla keväthangella,  suksien suihkeessa, kelkan kohinassa; suuressa mäessä, pienessä mäessä.

Mutta se on myös kevään aavistuksessa, valon kajossa, puron lirinässä lumien alkaessa sulaa. Se on tulvalampien pelottavissa, mustissa syvyyksissä, pienten saappaiden astunnassa kelirikkoisella, kuraisella kylätiellä. Se on muuttolintujen paluussa Pohjolaan, valkovuokkojen ja rentukoiden iloisessa tervehdyksessä, omenapuun ja kielon huumaavassa tuoksussa. Onnellisessa olossa, puhtaassa luonnossa,  kaiken kauniin keskellä.

Niin, siinä on kasvualustani rakkaassa Suomen maassa… Kuinka kiitänkään sinua, Herrani!

Eija Pitkänen