LÄHETYKSEN TYÖILTOJEN HISTORIIKKI

 

                                     LÄHETYKSEN TYÖILLAT 30 VUOTTA

                                                             12.10.2008

Otteita päiväkirjoista, joissa useammat henkilöt ovat kertoneet työn alkuvaiheista. Lähetyksen Työillat aloitettiin Linneakirkon tiloissa, Linnegatan 35 Mauno Järvisen ja Aulis Lehdon ollessa seurakunnan saarnaajina.

 

LINNEAKIRKON AIKA

12.10.1978 - 17.3.1983

 

HELLUNTAIKIRKON AIKA

14.4.1983 -  

 

                                                    PALAAMME ALKUUN

 PÄIVÄKIRJA I

 

”He tulivat, sekä miehet että naiset,

jokainen, jonka sydän oli siihen altis, ---.

Ja jokainen, jolla oli punasinisiä, purppuranpunaisia ja helakanpunaisia lankoja,

valkoisia pellavalankoja ---.

Ja jokainen, jolla oli akasiapuuta, toi sitä kaikkinaisten töiden valmistamista varten.

Kaikki israelilaiset miehet ja naiset, joiden sydän oli altis ja vaati heitä tuomaan jotakin niitä töitä varten, joita Herra Mooseksen kautta oli käskenyt tehdä, toivat vapaaehtoisen lahjan Herralle.”

II Moos. 35: 22-24, 29

 

12.10.1978

Meeri Sirén:

Herran armoon luottaen aloitimme lähetysompeluseurat monen vuoden tauon jälkeen. Hän, elon Herra oli jo katsonut valmiiksi henkilöt, jotka toistaiseksi lupautuivat olemaan palvelustehtävässä.

Leena Järvinen, Anja Kokkonen ja Kyllikki Virolainen, nämä sisaret, lupautuivat olemaan tehtävässä, kunnes Herra osoittaa jatkajat tälle peltosaralle.

Nämä kolme sisarta kokoontuivat neuvotteluun ja asiaa lähdettiin viemään eteenpäin. Tarvittavat tilatkin järjestyivät. Ensimmäinen ompeluilta ilmoitettiin:

 

Torstaina 12.10.1978 klo 18.00,

johon saapuivat kaikenikäiset sisaret ja veljet. Heitä saapui perheittäinkin. He tulivat tuoden mukanaan lankoja, kankaita ja puuta ( kataja ).

Ensimmäisestä kerrasta lähtien innostuminen tähän kalliiseen asiaan oli ilahduttava. Vuosien patoutuma, päästä mukaan tähän työhön, alkoi nyt saada purkautumismuodon. Kyseiseen iltaan saapui 21 sisarta ja 7 veljeä. Avauksen suoritti saarnaaja Mauno Järvinen lukemalla Herran sanaa ja johdattamalla alkurukoukseen.

Lahjoituksena saimme Anna Virolaiselta ruusuliinan, joka arvottiin. Näin saimme alun varoille materiaalin hankintaan ( 150 kr ). Onnellinen liinan voittaja oli Mauno Järvinen.

Ilta jatkui kodikkaassa ilmapiirissä, työn merkeissä. Lauloimme pikkukuoroja työn lomassa ja nautimme kahvia herkullisten leivonnaisten kera.

Illan päätimme loppurukoukseen, jossa muistimme erikoisesti omia lähettejämme: Ritva Lajusta ja Reijo Blommendahlin perhettä. ( Koko illan tuotto oli 305 kr. )

 

 

JOHTAVAT SISARET:

 

Työtä johtaneista sisarista Leena Järvinen ja Varma Kyllikki Virolainen, Kyllikkinä paremmin tunnettu, ovat jo kotona Herran luona. Heidän muistoaan kunnioittaen  seuraavat runot.

 

 

LEENA JÄRVINEN

12.10.1978 - 6.3.1980

                                                                   

Kun alkoi kotikirkossamme

Lähetystyöillat,

sinne Leena ahkerana leipoi

kakut sekä pullat,

- myöskin pinon piirakoita

ja antoi uusia ideoita.

 

Yhdessä toimittiin ahkerin käsin

ja järjestää voitiin myyjäisiäkin.

On työtä löytynyt jokaiselle

- myös ihan vasta-alkavalle

 

Kun vaikutin työssä on rakkaus Jeesukseen,

se voimia antaa toistenkin auttamiseen.

Kun terveet on kädet ja järkikin kirkas,

ei saata toimessaan olla hidas.

Siispä Leenan johdolla sisaret toimi

ja aikapa veljetkin joukkoon toi toimiin.

  

 

VARMA KYLLIKKI VIROLAINEN

10.4.1980 - 5.5.1984                                                     

 

Kyllikki siskoni, Jumalan valo,                          

rinnassa Hengen palo.

Uhraavaa, antavaa, 

huolia kantavaa oli sun elosi olo.

 

Rakkauden Jumalan rakkauden tuike

sinusta hohti,

leviten muille.

 

Rakkaus - rakkaus!

Sitä tää maailma kaipaa!

Rakkaus –

rakkaus levittää valoa taivaan!

 

Lääkettä sielulle, hengelle, ruumiille;

Rakkaus tätä on ihmiselle

olkoon Hän kaukana matkojen päässä

tai hiljaa vieressäs -itkemässä.

 

Rakkauden Jumalan rakkauden tuike

palaa muille.

 

 

 

Suunnitteluryhmässä   

ANJA KOKKONEN

12.10.1978 - 17.1.1985 asti,

jolloin hänelle myönnettiin omasta pyynnöstään vastuuvapaus.

Anjan sydän on vieläkin altis palvelemaan ja saamme iloita yhteistyöstä hänen kanssaan.

 

Työryhmässä

LIISA LEHTO 

10.4.1980 - 18.9.1986

 

Helluntaikirkon aikana Kyllikin jälkeen

LIISA LEHIKOINEN

6.9.1984 - 5.12.1996

Liisa on johdellut iltojamme tähän mennessä kaikkein pisimmän ajan, reilut 12 vuotta.

Hän laittoi myös aikanaan lehteen kaksikieliset myyjäisilmoitukset, että tieto asiasta levisi laajemmalle. Hän myös tekstasi hienot myyjäismainokset kirkon ulko- ja sisäpuolelle.

Tänä aikana suunnistimme myös kirkon ulkopuolelle. Olimme  karjalanpiirakoiden, kahvin ja kirjallisuuden kera Hammarkullenin karnevaaleissa 19.5. 1990 tehden seurakuntaamme tunnetuksi siellä mukana olleille.

Liisalla ei ollut varsinaista työryhmää, mutta auttajia tarvittaessa aina löytyi.

 

Pitkän pöydän päähän lupautui auttajaksi

EILA YLIJÄRVI

5.9.1985 -  ( muutosta ei tarkkaa päivämäärää )

 

Liisan jäätyä pois tehtävästä, työtä jatkaa jo kauan mukana ollut

SAARA SUOMELA 

30.1.1997 -

 

MUITA TOIMIHENKILÖITÄ

Kassanhoitajat:

 

EILA YLIJÄRVI

19.10.1978 -19.2.1981

 

ILMARI YLIJÄRVI

19.2.1981 - 16.9.1982

 

ANNI VAIJA

7.10.1982 - 9.2.1984

 

EIJA PITKÄNEN

9.2.1984 -

 

Kahvitarjoilun järjestäjät:

 

KAARINA ANDERSÉN

1978 -  ei tarkkaa päivämäärää

 

SAARA SUOMELA

Palveluaikaa ei ole kirjattu  

 

Pikkulaulu kahvinkeittäjille:

Torstai-iltaisin kun meille

kahvit aina keittelitte,

herkkupiirakat ja kakut

iloksemme tarjoilitte.

 

Keittiötyössä on ollut paljon avustajia, leipojia, tiskaajia ja jälkien siivoojia.  Tämä työvoima on ollut vapaaehtoista ja henkilöt vaihtelivat iltojen myötä.  Ettei kukaan tuntisi itseänsä unohdetuksi, en mainitse nimiä. Tunne sinä kiitokset sydämessäsi, joka olet mukana ollut .

 

16.11.1978 päätettiin, että ompeluseuran nimeksi tuli LÄHETYKSEN TYÖILTA.

Illoissamme kävi saarnaajien lisäksi myös joitakin vanhimmistoveljiä, jotka rohkaisivat aloituksissaan meitä jatkamaan työtä. Ajan kanssa myös useat sisaret rohkaistuivat avaamaan sanaisen arkkunsa ja näin iltojen avauksiin tuli vaihtelua. Lähiradion aloittaessa toimintansa torstai-iltaisin, kuuntelimme monesti aloituksena sieltä tulleen ohjelman.

 

Mukana oli myös taitavia veljiä, joista mainittakoon upeita katajatöitä sorvannut

SAMUEL TIIKKAJA.

12.10.1978 - 1982, jolloin hän muutti Suomeen.

Ensimmäiset myyjäiset pidettiin jo 2.12. aloitusvuonna ja arpajaisten päävoittona oli Samuelin tekemät katajaiset oviverhot. Onnellinen se, joka voiton vei kotiinsa. Myyjäistuotto oli tuolloin 10 000 kruunua.

 

Saimme oman ensimmäisen lauluvihkon 6.9.1979. Näin oli helpompi pysyä laulussa mukana. ”Lukkareina” toimivat vuosien aikana Leena Järvinen, Liisa Lehikoinen ja Anna-Liisa Lindeman.

Iltojen puitteissa oli monenlaista tehtävää, joka sopi sekä miehille, naisille että lapsille.

 

 

ERILAISIA TYÖMAHDOLLISUUKSIA:

 

Tärkeimpiä yhteydenpitokeinoja lähetteihimme on ollut

KIRJEENVAIHTO:

EIJA PITKÄNEN, 18.1.1979 - 6.4.1997

ANNA-LIISA LINDEMAN 6.4.1997 -

 

Lähetyskentille kohdistunut kirjeenvaihto, jota Eija hoiteli, oli laajalle levinnyt ja luetussa postissa kävi ilmi työn laajuus. Laitankin tähän erikseen pakkauspalvelun ulkopuolella olevia asioita, joissa olemme saaneet olla mukana auttamassa. Näin työstä syntyy parempi kokonaiskuva. Näistä työmuodoista ei ole suuremmin mainittukaan kuin päiväkirjamme sivuilla, mistä ne nyt kokoan. Ajan myötä saatoimme lähettää ihan rahallistakin apua eri kohteisiin lähettien kannatusmaksuja täydentämään ja niistäkin on mainittu tässä yhteydessä. Mitä enempi olemme voineet auttaa, sitä suurempi on ollut työnilomme.

Pysymme paremmin lähettien kanssa ajan tasalla ja saatamme enempi rukoilla asioiden ja tilanteiden puolesta, kun saamme kuulla niistä postitse. Nykyisin on käytössä miltei sataprosenttisesti sähköposti. Joskus kirjoitamme heille myös käsin yhteisiä kirjeitä ja kasettejakin on lähetetty kentällä oleville.

 

Avustusasioita:

Rahaa:

Lähetin autoremonttiin,

pakolaisten joulujuhlien järjestämisiin, 

lentolehtisiin,

Kenialaisen evankelistan polkupyörään,

Kenian kirkon kattopelteihin,

lähetin lomaan,

oman seurakunnan monistuskoneeseen,

BaglaDeshiin, Annikki Raatikaisen lastenkotiin, kunnes työ jäi paikallisten vastuulle.

Etiopiaan, Tuomien orpokotiin,

Israelin raamattutyöhön,

Kiinan Raamattuihin,

Japanin evankelioimisbussiin,

Kiirunaan, saarnaajan perheelle, jonka koti oli palanut irtaimistoineen,

uuden lähetin matkavarusteluun,

Hezron Oukon taloasioihin, Keniaan,

lähetin asunnon remonttiin,

Etiopialaistytön koulumaksuihin,

Filippiinien työhön työrahaa,

seurakunnan omiin tarpeisiin remonttikautena.

seurakunnan omaan uuniin

Rannekelloja sairaalatyöhön Maikille Etiopiaan

( ihan kaikkea ei ole kirjattu ylös ).

 

 

AUTTAVAT KÄDET AVAUTUIVAT ULOSPÄIN JA VAATETTIVAT…..

 

PAKKAUSPALVELU

Lähetyksen Työilloissa toimi aikoinaan aktiivinen pakkauspalveluryhmä. Monet vaatekilot saivat muutaman sisaren käsissä muuttua rakkauden lahjapaketeiksi ja lähteä postin kautta lämmittämään puutteenalaisia ympäri maailmaa.

 

Työmuoto aloitettiin 18.1.1979 ja pakettien kokoojana oli aluksi

EIJA PITKÄNEN,

18.1.1979 - 15.9.1983,

avustajineen

 

Eijan jälkeen ”pakkauspomoksi” valittiin

EILA KEMPPAINEN,

15.9.1983 - pakkauspalvelun loppuun asti.             

 

Avustajina:

AINO  KOIVULA

SIRPA HAKKARAINEN

MATTI HONKANEN

EIJA PITKÄNEN

Vaatteiden pesijät 

ja tilapäiset avustajat

 

VAATELÄHETYSKOHTEET:

 

AFRIKKA:

Etiopia, Tuomen orpokoti

Kenia

Tansania

Uganda

Zaire

ISRAEL

SUOMI:

Kerava, vapautuville vangeille.

Kiiruna

PUOLA

THAIMAA

 

22.11.1984

Järvisen Leenan terveiset pakkaajille Trollhättanista:

Trollhättanilaisilla oli ollut vuoden kokemus tavaroiden lähettämisestä ruotsalaisen Eriks Hjälpenin kautta.

Eriks Hjälpen on vapaitten suuntien järjestö, joka lähettää tavaraa 40:neen maahan, mm. Keniaan. Pientä maksua vastaan on mahdollisuus osoittaa lähetys tietylle lähetille tai lähetyskeskukseen.

2-3 kertaa vuodessa isommat, kootut vaate-erät toimitetaan Vetlandaan, josta ne menevät luotettavan varmasti perille kohteisiinsa. Mekin aloimme lähettää paketteja Eriks Hjälpenin kautta, kunnes tie suljettiin.

 

28.2.1985 saimme kuulla, että Kenian uuden lain mukaan maahan ei saa lähettää mitään vaatepaketteja.

Syksyllä saimme viestin 5.9. 1985, että vaatteet ovat jälleen tervetulleita Keniaan!

 

9.10.1986 Ristin Voitto lehdessä oli ilmoitus, ettei vaatteita saa enää lähettää Keniaan eikä Etiopiaan.

 

SANA PAKKAAJILLE: Työ, jota teitte, ei ollut mitään vähäpätöistä. Te teitte illan raskaimman työn. Kiitos!

 

                          

1.2.1979 perustettiin lähetyskirjojen lainaamo, jota hoiti jonkun aikaa VIHTORI VIROLAINEN.

 

22.2.1979 aloitettiin postimerkkikeräys lähetystyön hyväksi myös Vihtorin hoitamana.

Nykyisin postimerkkejä ja kortteja kerää Anna-Liisa Lindeman. Kootut kortit ja merkit jatkavat matkaansa Sundsvalliin, ANNELI KOHTALALLE, joka käsittelee ja lajittelee merkit ja kortit ja myös etsii niille ostajat. Näin käytetyt tuotteet muuttuvat rahaksi ja avuksi lähetystyön tarpeisiin. Todellista yhteistyötä. ( Annelillakin on nyt apuna tietokone. )

 

Syksyllä 6.9.1979 alkoi myös lapsille leikki- ja lauluilta työillan yhteydessä. Se sai nimekseen Pientenpiiri ( alussa oli mukana n.15 lasta  ).

Alkuvuosina lasten kanssa touhusi Punaisessa Salissa, ja joskus kirkkosalin rappusillakin,  Anna-Liisa ( 6.9.1979 -12.2.1981), jonka jälkeen työtä jatkoivat jonkun aikaa          

RITVA MULARI, ELISABETH SKOGBERG ja REBEKKA TAKANEN.

 

Myyjäisten yhteydessä oli lapsillekin omat ilonsa. Aluksi oli kruunun arpoja, joista sai pieniä voittoja. Myöhemmin tuli onkimista ja Helluntaikirkossa saatoimme laittaa 1.12.1984 lapsille ensimmäisen oman ostospöydän yllätyspaketteineen. Hinnat pidettiin alhaisina, että oli helppo ostaa vähälläkin rahalla.

 

Keväällä 7.3.1981 pidimme huutokaupan kasettilähetystyön tukemiseksi. Myimme tavaroita, jotka eivät olleet menneet myyjäisissä kaupaksi. Kotoakin sai tuoda myytävää jos halusi.

Reippaana meklarina toimi Samuel Tiikkaja, kirjurina Ilmari Ylijärvi ja tavaroita esitteli Raimo Muranen. Pikkuhiljaa ostajat ”lämpenivät asialle” ja innostuivat korottamaan hintoja. Niin käytiin läpi kaikki myytäväksi tuodut tavarat. Jonkinverran jäi vielä käsitöitä kevätmyyjäisiin, kun emme halunneet luopua niistä liian alhaiseen hintaan.

 

Oli meillä mielipidekaavakkeetkin, jotka täytettiin ja sitten luettiin ja joiden kanssa jostain syystä myös makeasti naurettiin.

 

Työmme laajeni ympäristöönkin. Nödingessä aloitettiin syksyllä 1982 Lähetyksen Työillat. Siellä tehdyt käsityöt tuotiin yhteisiin myyjäisiin.

 

Kuka näitä asioita jaksaisi tallentaa? Ehdotettiin päiväkirjan jatkamista.

Kuka kirjoittaisi, kun ei kukaan omasta mielestään osaa?

Alettiin kirjoittaa yhteistä kirjaa, johon jokainen halukas sai vuorollaan tallentaa illan tapahtumia. Aina se ei onnistunut ja aukkoja jäi. Kirja pitäisi saada vakiokäyttöön, että siitä olisi myöhemmin hyötyä.

Päiväkirjan kirjoittaja löytyi, kun

Anna-Liisa Lindeman otti tehtävän hoitaakseen.

10.2.1983 - 15.1.1987

 

Kiitos teille kaikille, jotka aikanaan tallensitte asioita päiväkirjoihin! Mistäpä me niitä enää muuten etsisimme! Tekstit ovat nimettömiä, joten ota kiitos vastaan siellä, missä koet itsesi osalliseksi tähän historiikkiin.

 

24.3.1983

Vietimme illan kirkkotalkoissa entisessä Flammanissa.

 

             NÄIN SIIS LOPPUIVAT LINNEAKIRKON LÄHETYKSEN TYÖILLAT.

 

          SIIRRYIMME OMAAN SEURAKUNTAKOTIIN, HELLUNTAIKIRKKOON

                                          Osoite Redbergsvägen 19.

                                                     

                         HISTORIALLINEN HETKI 14.4.1983 klo 18.00

Sirkkelin säestyksellä aloitimme ensimmäisen Lähetyksen Työillan uudessa kodissamme, Helluntaikirkossa. Istua nökötimme eteisen pitkillä, punaisilla penkeillä ja koitimme saada Kyllikin puheesta selvää. Vaikeaa se oli. Kuitenkin kuului:

”Laulu no 6 ´Sydämeni täytä Hengen tulella......` Lukkari-i-i-i! Heräty-y-y-s!” Ja me koitimme laululla ylittää työn ääniä. Ja veljet tulivat kesken kaiken maaleineen.

Kaikki kieli vielä keskeneräisyydestä, mutta onhan meillä jo oma koti, eikä ketään palele! Ei tarvitse istua takki päällä kuten joskus entisessä paikassa.

 

28.4.1983 Helluntaikirkon kahviossa

Odotus on täyttynyt ja pääsimme viettämään iltaamme upouuteen, suomalaisittain kalustettuun kirkon kahvioon. Nyt meillä on ihan oikeat kahvikupitkin entisten kertakäyttömukien sijaan. Ovea saamme vielä odottaa.

 

27.10.1983 Iloitsimme kahvioon laitetusta ovesta. Se rauhoitti iltoja esim. musiikkiväen harjoitellessa samanaikaisesti kirkkosalin puolella.

Joskus kirkolla oli monenlaista toimintaa yhtäaikaa ja kaikki kokoontuivat kahviaikana yhteen. Silloin oli mukana mm. Lapsikuorolaiset, remonttimiehet ja lähiradiotoimikuntakin. Oli suurperheen tuntua.

 

Syksyn 1983 joulumyyjäisissä huomionarvoinen seikka oli nuorten lähiympäristöön jakamat myyjäisilmoitukset, mistä paljolti johtui ruotsalaisten ostajien mukaan tulo.

Myyjäistuotto oli ennätyksellinen! Tavaraa oli paljon.

Leivonnais- ja laatikkoruokapöytä mahtui vielä silloin kahvion puolelle, mutta nykyisin tarvitaan jo monta pöytää ja ne on sijoitettu kirkkosalin parvekkeelle ja kahviossa palvellaan myyjäisvieraita.

 

 

 

ILLOISSAMME ON KÄYNYT VIERAITA LÄHETYSKENTILTÄ LISÄTEN LÄHETYSTIETOUTTAMME

 

 

23.11. 1978

Matti Kumpulainen perheineen, UUDELTA GUINEALTA, filmi mukanaan

 

19.4.1979

Osmo ja Yppy Kuusinen sekä Aulis ja Liisa Lehto toivat terveisiä THAIMAAN matkaltaan diojen kera.

 

11.10.1979

Kerttu Keinonen, KENIASTA,  jakoi suullista lähetystietoutta ja toi mukanaan kivoja arpavoittoja.

 

5.5.1983

Lauri ja Raili Ahonen, THAIMAASTA tulivat vierailemaan ja tutustumaan.

Marja-Leena Nieminen, ETIOPIASTA, piti dia-illan kertoen työstään.

 

2.11.1983

Viktor Martiskainen, THAIMAASTA, vastaili kysymyksiimme, kertoi ruokailutavoista ja piti meille pientä kielikoulua.

 

6.9.1984 ( + useita kertoja )

Ritva Lajunen, JAPANISTA, seurakuntamme lähetti, kertoili työstään ja opetti meille pikkukuoroja Japaniksi kitaralla säestäen.

 

Pirjo Siponen, JAPANISTA, seurakuntamme lähetti (osakannatus), laulavainen hänkin.

 

Simo ja Raija Lager, FILIPPIINEILTÄ, seurakuntamme lähetit, kertoivat työstään  ja kiittivät mm. tuesta, jota ovat saaneet työhönsä kauttamme.

 

30.1.1997

Samuel Siitonen toi terveisiä BOLIVIASTA

 

Kimmo ja Laura Sarajärvi, SUOMI, Lähetysnuorten opetuslapseuskoulusta toivat tuulahduksen tulevasta työntekijäpolvesta.

 

 

 

TAIDOLLISTEN JOUKKO

Miten erilaisia käsitöitä tämä työväki on osannutkaan tehdä! Toisilla on aivan oma alansa.

 

Brodeeraaja:

LIISA PAIMENSALO (suuret ja pienet liinat ym. )

 

Kutimien käyttäjät ja sukka-tossu taiturit: 

SYLVI NIEMINEN

KYLLIKKI WILLGREN ( 1983 -2003 )

SALME MOURUJÄRVI

Ja monet kotona ahertajat.

 

Eläinhahmojen valmistajat:

ANJA HEINONEN

RITVA KUJALA

 

Matonkutojat:

Kyllikki Willgren

PIRKKO VESANDER ( myös poppanat ja seinävaatteet )

 

Kaunosielu-monitaiturit:

MARJATTA BRYBLOM ( kukkia, kasseja, farkkutöitä ym.ym. )

Anja Kokkonen (ompelija, lähetystyynyjen tekijä ym.ym.)

 

Ompelijat:

ANJA SUOMELA ( lasten vaatteet, liivit, kylpytakit ym. )

SIRPA HAKKARAINEN ( tilkkutäkit, collegepuserot ym. )

VUOKKO PEDERSEN ( uusia ideoita )

 

Kanavatöiden tekijät:

LEA LAHTINEN ( myös arpojen myyjä )

HANNA LAUKKANEN 

 

Hartiahuivien virkkaajat:

OLGA KAKKO ja MARIA SURELL ovat jo kotona Herran luona.

Päiväkirjan sivuilla vilahteli usein myös jo edesmenneen AUNE MALMSTENIN nimi. Milloin hän oli virkannut suuria, milloin pieniä pitsiliinoja ohuesta langasta, milloin kukkasia yms. Kyllä niitä virkkaajia muitakin on ollut, mutta kaikkia ei ole mainittu.

 

Jos jonkun unohdin, niin anna anteeksi!

 

Taidekorttien tekijä: MARJA HALMETOJA  ( valmistaa työt kotona )

 

Somistajat: V Kyllikki Virolainen, Liisa Lehikoinen ja Marjatta Bryblom.

 

JA LEIPOJAT!

 

Kakut: ASTA HONKANEN - tunnetaan ”astankakuista”.

Monet ovat leiponeet kotona, mutta Asta on urakoinut kirkolla ennen myyjäisiä avustajan kanssa.

         

Moninaisia herkkuja on ilmestynyt pöydille myyjäisten tullen. En osaa edes luetella kaikkia leipojia ja laatikoiden tekijöitä. Kiitos osuudestanne yhteistyössä.

 

PIIRAKKATALKOOLAISET! KIITOS NIISTÄ TUHANSISTA KARJALANPIIRAKOISTA, MITÄ OLETTE VUOSIEN SAATOSSA LEIPONEET MYYJÄISIIN!

 

 

   

SUURIN KIITOS tulkoon JUMALALLE ja teille, ihmisiltä salassa palvelleet, esirukoilijat! Me tarvitsemme esirukousta.

 

Miten osaisinkaan kirjoittaa niin, että voisin kaikki teidät rakkaat sisaret ja veljet huomioida! Kaikki te olette arvokkaita ihan vain olemalla mukana. Kiitos näistä kolmestakymmenestä vuodesta yhdessä. Jeesus teitä kaikkia siunatkoon.

 

Tilanne nykyisin:

Saara johtaa iltojamme,

yhteistyössä toimimme.

Suuhun pantavaakin laittaa,

joskus siinä autamme.

Anja ja Marjatta avustaa,

Anna-Liisa laulattaa.

ja kaikki mukana olla saa.

Eija hoitaa rahahuolet.

Yhteistyö on hoitavaa.

 

 

”Me tarvitsemme samaa Pyhän Hengen täyteyttä kuin lähettimmekin, että Pyhä Henki voisi antaa meille neuvoja oikeaan aikaan heidän tarpeittensa täyttämiseksi. Pyhä Henki muistuttaa rukousaiheista ja auttaa tahtomista muuttumaan tekemiseksi. Pyhä Henki tekee meidät kykeneviksi rakkauden tekoihin. Siis me tarvitsemme jatkuvasti Hengellä täyttymistä.”

( Lainaus yhden illan aloituksesta. )

 

 

 

 LOPPUKANEETTI

 

Vuosia on kulunut. Nyt on jo syksy 2008, mutta tälle vuoteen 1987 päättyneelle päiväkirjalle ei ole löytynyt jatkajaa. Satunnaisia asioita löysin omista muistiin-panoistani jälkeen päin.  Epätarkkoja tietoja en halunnut tallentaa, sillä tällä iällä muisti voi jo pahastikin pettää.

Vanhimpia joukossamme alkuajoista asti on ollut HANNA LAUKKANEN, joka vasta muutama vuosi sitten jäi pois illoistamme. Hän on jo kunnioitettavat 94 vuotta. Vielä joku vuosi sitten hän oli joulumyyjäisissä tavanomaisella paikallaan, leivonnais-pöydässä myymässä - yli 90-vuotiaana!

SYLVI NIEMINEN täytti vastikään 83 vuotta, mutta on ihailtavan aktiivinen paikallaan. Yhdessä olimme vielä kevätmyyjäisissä leivonnaisia myymässä ja Sylvi oli vieläkin leiponut ihania banaani- ja kahvikakkujaan. Jouluisin on ollut myös taatelikakkuja, joista ostajat saavat kilpailla.

Kunnian osoitus näille uskollisille sankaritarille.

 

Lähetyksen Työiltojen luonne on pysynyt suurin piirtein samanlaisena, vaikka ikäkoostumus on vanhempaa kuin alkuaikoina. Me laulamme yhä omista, tosin uusituista vihkoistamme ja oikein säestyksen kanssa. Olemmepa laulaneet joskus pikkuryhmänä lähetyskokouksessakin.

Myyjäiset ovat jatkuneet kuten ennenkin kahdesti vuodessa. Vaikka valmistelevaa työväkeä on joskus vähänlaisesti, niin aina on urakan jälkeen hyvä olo ja olemme saaneet kokea työssämme Jumalan siunauksen.

Pikkulapsia ei ole enää ollut mukana ja nuoripolvikin ”vierastaa” touhujamme. Nykyään ei enää harrasteta käsitöitä kuten ennen. Olemme siirtyneet tekniikan aikakauteen, missä tietokoneet valtaavat alaa. Tietokone on ollut minullekin suureksi avuksi, kun olen tallentanut nämä tiedot muistoksi myös itselleni, koska päivä-kirjathan ovat nyt seurakunnan omaisuutta.

 

Anna-Liisa Lindeman 

(alias Annukka = päiväkirjassa)

 

 

 >>takaisin